Vajaa kolme kuukautta väliaikaisasumista takana. Minulta on kysytty paljon, mitä väliaikaisasumiseemme kuuluu, joten ajattelin kirjoittaa aiheesta vähän päivitystä.
Kesän aikana olemme tosiaan pikkuhiljaa saaneet totutella uuteen kotiimme ja asuinalueeseen. Muutimme tosiaan kesäkuun alussa väliaikaiseen asuntoon Punavuoreen, siksi aikaa, kun odotamme, että uusi kotimme valmistuu noin vuoden kuluttua. Vaikka muutimme ihan vanhan kotimme lähelle, tämä uusi asuinalue tuntuu kuitenkin ihan ”uudelta”. Vähän jännitti jättää ihana ja rauhallinen Kaivopuisto, mutta olen yllätyksekseni tykästynyt aivan valtavasti eläväiseen Punavuoreen. Miehellenihän nämä Punavuoren kulmat ovat tuttuja kotikulmia lapsuusvuosilta, mutta itse en ole koskaan aikaisemmin täällä asunut. Parasta tässä asuinalueessa on tosiaan sen eläväisyys ihanineen kahviloineen, ravintoloineen ja erilaisine palveluineen. Sijainti on meille mitä loistavin, sillä lähestulkoon kaikki arjessa käyttämämme paikat ja palvelut ovat oikeasti kävelymatkan päässä. Autolla ei tule melkein enää ajettua kuin landelle, mikä on kerrassaan loistavaa.
Monet ovat myös kyselleet paljon itse tämän hetkisestä kodistamme ja toivoneet erilaisia kodin esittelypostauksia. En tule täällä blogissa tai muissa kanavissani sen enempää näyttämään kotiamme. Koti voi vilahdella satunnaisesti ig-storeissa, mutta sen enempää minulla ei ole tarvetta tai oikeastaan haluakaan sitä esitellä. Tällä hetkellä, kun rehellisesti tuntuu, että olemme tässä vain pysähtymässä, ennen kuin jatkamme matkaamme ”koti-kotiin”. Ja kieltämättä tällainen ajatusmaailma ja tunnesiteen puuttuminen ovat ajaneet minut aavistuksen laiskanpuoleiseksi, mitä tulee esimerkiksi väliaikaisen asunnon sisustamiseen tai ylipäätään laittamiseen. En tiedä onko tämä vain hetkellistä, vai pitäisikö tätä pohtia vähän syvemmin – Rakennetaanko tästäkin koti vai hyväksytäänkö (tai päästäänkö helpommalla?), jos väliaikaiseen asuntoon suhtauduttaisiin vain ”kämppänä”? Tiedättekö mitä tarkoitan? Vielä minua ei ainakaan ole haitannut se, että esimerkiksi suurin osa tavaroistamme on eri varastoissa ja, että laatikoita ja kasseja on edelleen ties missä… Tykkään kyllä laittaa kotia, mutta nyt erityisesti huomaan, että minulla on hieman laiska fiilis tämän asunnon suhteen. Ja suuri syy tähän varmasti on se, että kyse on nimenomaan väliaikaisratkaisusta.
Oletteko te olleet joskus vastaavissa tilanteissa?
Juuri nyt samassa tilanteessa. Ja tämä on todellakin vain ”kämppä”. Alusta asti oli selvää, ettei kaikkea pureta vaan mennään minimitavaroilla. Tsemppiä!
Minkälaiset rintaliivit sinulla on mekkosi alla?
Meillä on just 1,5 vuotta väliaikaisasumista takana ja vaikka oon myös intohimoinen sisustaja niin ai hitsi-en tehnyt mitään sisustusjuttuja tuolla kämpässä 😀 Vaihdoin tyyliin sohvatyynyt ja se siinnä 😀 Nyt kun saatiin talo valmiiksi niin saa taas sisustella rauhassa <3
Tsemppiä teidän projektiin, odotan innolla jo sun postauksia aiheesta 🙂
ps. ootte Miklun kanssa ehdottomasti GOALS!
Mä liputan sen puolesta, että väliaikaispaikka on myös oikea koti. Vuosihan on kaikenlisäksi pitkä aika asua sellaisessa ympäristössä, joka ei viehätä silmää ja sielua! Pienellä vaivalla kuitenkin saa kodin kodiksi ?
Mä asuin lopulta neljä vuotta mun väliaikaisessa kämpässä, enkä koskaan jaksanut siihen panostaa. Vihdoin kun sain säästöt kasaan omaa asuntoa varten ja pääsin muuttamaan omaan kotiin oli aivan mahtavaa alkaa laittamaan kotia minun näköisekseni ja panostaa siihen hommaan