UUSI ELÄMÄNVAIHE ITKETTÄÄ JA HYMYILYTTÄÄ

Pelottaa. Jännittää. Helpottaa. Hymyilyttää. Olen tällä hetkellä varsinaisessa tunteiden vuoristoradassa, kun eri tunteet ottavat vallan itsessäni joka tunnin välein. Meidän perheessä on alkamassa täysin uusi elämänvaihe, jota olen samalla odottanut kuin kuuta nousevaa, mutta h-hetken lähestyessä halunnut vetäistä käsijarrua vain kovemmin päälle. Kyseessä ei ole negatiivinen tai millään tavalla surullinen elämänmuutos vaan päinvastoin hyvinkin iloinen sekä erittäin luonnollinen uusi elämänvaihe. Kuopuksemme aloitti nimittäin tänään päiväkodin.

Olen tihrustellut itkua pitkin viikkoa. Eilen illalla itkin kun valitsin pikkuisellemme ensimmäisen päivän dagisvaatteita ja aamulla vedin kunnon megaitkut kun Lucas lähti pappan ja reppunsa kanssa kohti dagista. Niin liikuttava näky. Milloin pieni vauvani kasvoi ”isoksi” pojaksi, joka aloittaa jo päiväkodin!? Ehkä juurikin se fakta, ettei minulla ole enää vauvaa, saa minut vuodattamaan kyyneliä. Tuntuu ihan tyhmältä edes myöntää tällaista, mutta siltä se tuntuu. Poikamme on aina ollut syntymästään asti erityisen vahvasti kiinni minussa ja jonkin sortin mamma-vaihe on vain voimistunut viimeisien kuukausien aikana. Ehkä juuri senkin vuoksi tämä osittainen irtautuminen hänestä tuntuu normaalia raskaammalta nyt minulle.

Olen kuitenkin aina liputtanut päivähoidon puolesta ja tiedän, että tämä päätös on kaikille paras. Lucas on aina ollut todella energinen ja sosiaalinen lapsi, joten olen iloinen hänen puolestaan, että hän pääsee nyt päiväkotiin leikkimään toisten lasten kanssa päivittäin. Ja onhan tuossa samaisessa päiväkodissa Lucaksen turvana isosisko <3 Isosiskon läsnäolo on varmasti helpottava tekijä Lucakselle, mutta toivon, ettei Lilia koe pikkuveljeään itselleen taakaksi tai millään tavalla koe vastuuksi itselleen. Ehkä ajan kanssa asiat sitten alkavat sujumaan omalla painollaan.

All clothes: Bypias

Toinen asia, joka tulee päiväkodin myötä arjessamme muuttumaan on se, että nyt vihdoin ja viimein pääsen tekemään KOKONAISIA työpäiviä. Aloitin blogin aikanaan kun tyttäremme oli vajaan vuoden ikäinen, joten olen aina tehnyt tätä työtä lasten ohella. Töiden ja lapsiarjen yhteensovittaminen on ollut ajoittain erittäin haasteellista ja raskasta, mutta olen aina ollut todella kiitollinen blogityön luonteesta, joka mahdollistaa työskentelyn kotoa käsin ja vielä lasten kanssa. Kaikkea kuitenkin aikansa ja nyt en voisi olla enempää innoissani siitä kuinka paljon työpäiväni tulevat helpottamaan kun saan vain keskittyä 100% päivisin työntekoon.

Jännittäviä aikoja siis eletään, kun odotetaan millaisen vaikutuksen tämä uusi muutos tulee elämäämme tekemään. Vaikka vielä vähän itkettää ja jännittää, eiköhän nämä fiilikset kohta pelkästään positiivisiksi muutu <3

Photos: Valoon Photography

 

 

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

10 kommenttia

  1. Niina 01.08.2018

    Tsemppiä uuteen arkeen, se tulee helpottamaan..ainakin osittain ? itse vedin myös megaitkut kun palattiin lomalta päiväkotiin. Lapsi pärjää huomattavasti paremmin kuin äiti. Muista samalla myös nauttia ja ihanaa loppu kesää ❤️

    Vastaa
  2. Eve 01.08.2018

    Omat poikani joilla kahden vuoden ikäero ovat aina viihtyneet hyvin päiväkodissa.? Sieltä on löytynyt kivoja kavereita ja paljon opettavaisia virikkeitä. Lapset oli aikanaan eri ryhmissä mutta kuitenkin joka päivä toisiaan näkivät. Näin saivat molemmat hieman huilitaukoa toisistaan ja luotua omiakin kaverisuhteita. Esikoinen on jo tarhamaailman jättänyt taakseen ja samat kaverit ovat koulumaailmassakin tärkeitä vakkeivat samalla luokalla kaikki olisikaan. Nyt kun on kesä taas painettu niin että energiset lapset olleet lähes koko kesän kotona niin alkaa jo positiivisessa mielessä odottaa koulun ja tarhan alkua. Lapset kyllä nopeasti sopeutuu joten uskon että teidänkin poika pärjää vallan mainiosti hoidossa.

    Vastaa
  3. Marjo 01.08.2018

    Ihanaa Metti! Kaikki menee varmasti hyvin ja hienoa seurata minkälaisia ideoita saat kun aikaa jää enemmän. Tuntuu vaan niin uskomattomalta miten hieno ja täydellinen blogi on jo nyt ollut, vaikka olet pyörittänyt sitä ns.extra-ajalla ja kaiken hulinan keskeltä. Btw teidän instastoryt on niiiiin hauskoja ???! Tsemppiä!

    Vastaa
  4. Carita 01.08.2018

    Hei, ihana kirjoitus <3
    Palasin ajassa taaksepäin 15 vuotta, jolloin koin noita samoja tunteita, pystyin niin samaistumaan hetkeenne ja kyynel vierähti silmäkulmasta. Koin aivan samoin silloin ja meillä oli myös esikoinen silloin pikkusiskonsa turvana, joka ei muodostunut taakaksi vaan syvensi entisestään näiden sisarusten välejä. Silloin kun pienempi oli murheellinen oli isosisko ottanut pieneen syliin ja antanut turvaa, päiväkodissa kuitenkin osattiin hoitaa tämä siten, ettei isosiskolle tullut liiaksi taakkaa, vaan hetki oli aina esikoisen itsensä valitsema, mikäli hän oli esim.ulkoilemassa samaan aikaan. Tuo päivähoitoon viemisen hetki on äidille hyvin usein tunteita täynnä, mutta kuuluu asiaan. Lasten kasvamisen ja itsenäistymisen myötä tulee uusia tunteikkaita ns.luopumisen hetkiä, mutta voidaan kai sanoa, että tämä vahvistaa myös meitä äitejä<3
    Kaikkea hyvää sinulle ja perheellesi sekä menestystä työhösi!

    Vastaa
  5. Lissu 01.08.2018

    Meillä sama tilanne luvassa, kun lapsi 1 v 6 kk aloittaa hoidossa (pph) 1,5 viikon päästä. Tänään oli ensimmäinen tutustumispäivä ja harjoitellaan tulevat päivät. Kyllähän se jännittää miten lähtee sujumaan, kun pitääkin jäädä sinne yksin ja olla koko päivän. Onneksi meidän tyttö on kuitenkin aika reipas ja nauttii muiden lasten seurasta. Minkä ikäinen Lucas on?

    Vastaa
  6. Marjut 01.08.2018

    Tiedän niin mitä tunnet, koska meilläkin on syksyllä edessä päiväkodin aloitus esikoisen kanssa! En ole itse koskaan ollut päiväkodissa, joten kieltämättä taitaa äitiä tässä eniten jännittää. Mutta kuten mulle sanottiin niin tämä on sitä hyvää jännitystä ♡ Tsemppiä!

    Vastaa
  7. veera 01.08.2018

    Voi <3 halaus sinne ja tsemppiä <3 Kyllähän se herkistää varmasti. Itsellenikin tuli melkein itku, kuin luin tämän. Itsellä myös pieni poika ja osaan kuvitella, että vaikealta se tuntuu sitten joskus saattaa pieni sinne päivähoitoon. Kun pienestä onkin tullut jo ”iso” ja tuntuu, että aika menee niin nopeaa. Uusi elämänvaihe alkamassa ja kaikkia vähän jännittää. Mutta onhan päivähoito hieno opettavainen seikkailu pienelle, jossa harjoitellaan sosiaalisia taitoja. Ja kuten sanoit, teidän pieni varmasti nauttii leikkikavereista. Rakastettu lapsi luottaa ja voi hyvin. Ja Äiti on läsnä sielä sydämessä aina. Joten silloin on turvallista olla. Kaikki menee varmasti hyvin! 🙂 ihanaa päivää sinne! 🙂

    Vastaa
  8. Niina 02.08.2018

    Tsemppiä uuteen arkeen 🙂 meillä aloitettu vuodenvaihteessa ja kyllä se helpottaa..ainakin osittain, koska kyllä multakin pääsi (taas) megaitkut kun palattiin lomalta arkeen 😀
    Äidille nämä tuntuu olevan vaikeampia kuin lapselle (tai miehelle).
    Ihanaa kesän jatkoa ja muista nauttia tästäkin ajasta ❤️

    Vastaa
  9. Nora 02.08.2018

    Hei! Pahoittelen, että tämä kysymys tulee ihan puskista, mutta minkä kokoisena Lucas syntyi? Minulla on pieni vatsa niin kuin sinulla ja stressaan jatkuvasti, että vauva on liian pieni…

    Vastaa
  10. Pinja 02.08.2018

    Voi pientä päiväkotilaista? toivottavasti eka päivä sujui kivasti! Meillä käytiin hetki sitten ihan samoja tunteita läpi pienemmän aloittaessa päiväkodin, mutta onneksi meilläki on isoveli turvana ja molemmat ovat viihtyneet päikyssä paremmin kuin hyvin❤️

    Vastaa