Jokaisella meistä on kohtia omassa kehossaan, joihin ei ole täysin tyytyväinen. Tuntuu, että monilla meillä on taipumus nostaa enemmän esille niitä oman kropan epäkohtia kuin kertoa rohkeasti ääneen asioita, joista itsessään pitää. Oman ulkonäön esille tuomisessa ei sinällään ole mitään väärää, mutta ulkonäkö ei saisi koskaan vaikuttaa negatiivisesti omaan itsetuntoon tai esimerkiksi siihen kuinka itsevarma olet.
Aihe tuli minulla mieleen, kun kuuntelin ystäväni höpinöitä (eli negatiivia kommentteja) hänen omasta ulkonäöstään muutama päivä sitten. Aluksi humoristiseen sävyyn alkanut keskustelu syveni lopulta vakavampaan analyysiin siitä, miksi niin monet ihmiset kokevat tyytymättömyyttä omaan kehoonsa ja kokevat jonkinlaisia ulkonäköpaineita. Olimme molemmat sitä mieltä, että tyytymättömyys omaan ulkonäköön ja siihen liittyvät paineet ovat harmillisen yleistyvä ilmiö, joka ilmenee kaikkien ihmisryhmien ja sukupuolten kesken. Ympäröivä kulttuuri luo ulkonäköpaineita eikä enää voida puhua siitä, että vain naiset valittaisivat omasta ulkonäöstään, sillä kaikki kokevat ulkonäköpaineita.
Uskon, että ulkonäköpaineet syntyvät ihmisille monista eri syistä. Joillekin epävarmuus on saattanut syntyä alun perin ulkopuolelta tulleen kommentoinnin tai kritiikin lopputuloksena, kun taas toisille ulkonäköpaineet saattavat muodostua vaikka ihan oman ystäväporukan/työporukan yms. sisällä, kun ihmiset vertailevat itseään muihin. Ulkonäkö kun on monille todella herkkä ja henkilökohtainen asia, saattaa kauan aikaa sitten tai puoliksi vitsilläkin heitetyt kommentit jättää syvemmätkin arvet. Itse olen esimerkiksi nuorempana saanut paljon kommentointia hörökorvistani ja majavanhampaistani ja vielä tänäkin päivänä juuri ne ovat asioita, joista kaikista vähiten pidän itsessäni. Jos olette koskaan miettineet miksi minulla on usein hiukset auki, johtuu se pitkälti siitä, että haluan saada isot korvani piiloon. En tiedä johtuuko oma epävarmuuteni hampaitteni tai korvieni suhteen puhtaasti tästä kommentoinnista, mutta voihan sillä olla jokin alitajuntainen vaikutus. Ehkä jotkut saattavat tässä kohtaa miettiä; ”mitä ihmettä – miten niin isot korvat?!”, mutta niinhän se useimmiten meneekin – muiden ulkonäöllisiä epävarmuuksia ei aina tajua edes ajatella. Niitä ei edes huomaa, sillä ne saattavat olla niin kaukana omista kokemuksista.
Koenko itse ulkonäköpaineita? Olen aina tykännyt itsestäni juuri sellaisena kuin olen, vaikkakin olen saanut ajoittain aika rajuakin kritisointia ulkonäöstäni. Toki nuorempana koki enemmän painetta ja halua olla mahdollisimman samanlainen kuin muut, mutta jotenkin olen aina yrittänyt katsonut itseäni pinkkien aurinkolasien läpi enkä välittää siitä mitä muut ajattelevat. Eihän se mukavalta tunnu, kun ulkopuoliset haukkuu luurangoksi tai anorektikoksi, mutta minkäs sille omalle kropalleen voi. Olen opetellut rakastamaan itseäni juuri sellaisena kuin olen ja yrittänyt jollain tavalla myös luoda juuri siitä omasta kehostani sen täydellisen kauneusihanteen itselleni. Vaikka tänäkin päivänä kritiikkiä tulee, tulisin hulluksi jos ottaisin kaiken kommentoinnin itseeni saatikka antaisin sen vaikuttaa omaan minäkuvaani. Minkälaisen esimerkin antaisin lapsilleni, jos antaisin ulkopuolisen kritisoinnin vaikuttaa itseeni? Tärkeintä on, että itse hyväksyy itsensä.
Loppuun haluan vielä sanoa, että on todella yleistä kokea ulkonäköpaineita. Se on hyvin luonnollista ja inhimillistä eikä siinä ole mitään hävettävää. Kaikki kokee joskus paineita ja kaikilla on omia epävarmuuksiaan. On kuitenkin erittäin hyvä pitää mielessä, että vaikka itse kuinka paljon ajattelisi omaa ulkonäköään, harvaa ihmistä kuitenkaan loppupeleissä kiinnostaa toisten ihmisten ulkonäkö. Monesti sitä turhaan murehtii tai ottaa paineita omista epävarmuuksistaan, koska miksi? Eivät muut niitä edes huomaa.
Erittäin hyvä kirjoitus, kiitos! Ulkonäköpaineet ovat erittäin valitettava ilmiö, joka tuskin koskaan tulee katoamaan. On surullista nähdä, kuinka jokainen omalla tavallaan kaunis ihminen kärsii ja lyttää itseään aivan turhaan. Uskon vakaasti, että jokaisella on vähintään yksi asia, josta ei itsessään pidä, ja sitä tietoisesti tai tiedostamatta sitten piilotellaan. Ulkonäkö ei ole kaikki kaikessa, meissä jokaisessa on niin paljon enemmän kuin se, mikä meistä näkyy päällepäin. Tämän kun saisi iskostettua sekä muiden mieliin että myös omaan mieleensä.
Itselläni oli myös nuorempana suuri ongelma toisen korvani kanssa. Toinen korva asettuu nätisti kallonmyötäisesti, mutta toinen on hieman hörö (eikä edes pahasti, mutta sen huomaa kyllä pilkistävän hiusten alta). Tämä häiritsi minua joskus paljon ja isäni sanoi kerran, että jos se minua niin paljon häiritsee, voidaan se leikkauksella korjata ollessani vanhempi. Muutama vuosi tämän keskustelun jälkeen halusin lävistyksen korvan yläosaan rustoon ja päätin ottaa sen juurikin tuohon hörökorvaan. Mistäs pieni lävistys näkyisi paremmin usein avoinna liehuvien pitkien hiusten alta kuin siitä korvanlehdestä, joka höröttää hiusten alta juuri sopivasti? Tämän jälkeen korva ei ole minua häirinnyt, toki paristi mm. isäni on yrittänyt vahingossa nypätä ötökän pois hiuksistani kiskoen kuitenkin mustaa lävistyskorua. Ulkonäköpaineita koen toki muista asioista edelleen, mutta mielestäni (omat jutut, parhaat jutut) tämä on ihan hauska tarina siitä, kuinka joistain epävarmuuksistaan voi päästä eroon korostamalla niitä ja oppimalla sitä kautta pitämään omista erityispiirteistään. 🙂
Hyvää ja ajankohtaista pohdintaa ? Kiitos! Ja totta, mielessä kävi kyllä, että onko muka sinullakin ulkonäköpaineita ? mut just tuosta aitoudesta tykkään ?
Tuntuu, että ulkonäköpaineet ja epävarmuus ulkomuodostaan on nykyään niin arkipäivää, että sitä ei välttämättä edes ajattele ns.epänormaalina asiana. Luulen, että yksi suurista syistä ihmisten epävarmuuteen on some ja sellainen ”täydellisyyden” tavoittelu.
Sitä pitäisi kuitenkin osata arvostaa itseään enemmän, oppia olemaan lempeämpi itseään kohtaan. Sen sijaan, että miettisi niitä epävarmoja puoliaan, keskittyisi niihin hyviin. Se tosin on paljon helpommin sanottu, kuin tehty. Myönnän, että ihmisten julmat sanat ovat tehneet täälläkin päässä oman arpensa, mutta yritän opetella käsittelemään niitä epävarmuuksia, ettei ne pirulaiset veisi iloa muuten hyvistä hetkistä!
Tämä on tärkeä aihe ja on ihanaa, että otit puheeksi myös omat epävarmuutesi, koska joku saattaa ajatella, ettei noin näyttävällä naisella ole epävarmuuksia. 🙂
Sä olet upea ja noissa korvissa ei ole mitään vikaa. <3