Raskauden aikana tapahtuva hormonitoiminnan muutos saa naisen vartalossa aikaan erilaisia muutoksia, jopa odottamattomia sellaisia. Osasta muutoksista toipuu, mutta osa saattaa jäädä vartaloon pysyvästi. Olette ehkä joskus kuulleet tai lukeneet, että raskauden aikana monille naisille saattaa tulla raskausarpia, jotka voivat jäädä pysyviksi merkiksi kehoon raskauden jälkeenkin? Hormonitoiminnan muutos saattaa aiheuttaa nenän tai jalkaterien kasvua? Raskauden aikana ihon löystyminen ei välttämättä palaudu enää entiselleen raskauden jälkeen? Hiuksia lähtee raskauden ja imetyksen aikana, mutta raskauden jälkeen hiustenlaatu saattaa muuttua ihan pysyvästi? Muutoksia saattaa olla monia, mutta miten me koemme nämä muutokset on hyvin yksilöllistä.
Toisilla raskaudet saattavat jättää pysyviä merkkejä kroppaan, kun taas toisilla merkit menneistä raskauksista eivät näy. Jokainen nainen on yksilö, jokainen kroppa on erilainen ja jokainen raskaus on erilainen. Itse kuulun ryhmään, jolle ei ole jäänyt niinkään näkyviä merkkejä vartaloon raskauksistani. Olen siitä toki iloinen, että olen tavallaan ”säilynyt” raskauksiltani hyvin, mutta eipä minua olisi yhtään haitannut muutamat raskausarvet tai kasvanut jalankoko muistona kahdesta elämäni upeimmasta asiasta. Mutta – vaikka omaan kroppaani ei jäänytkään pysyviä merkkejä, ei se tarkoita ettenkö olisi kokenut jonkinlaisia muutoksia kehossani raskauksien jälkeen. Itselläni suurin muutos tapahtui painossani, joka laski rajusti molempien synnytysten jälkeen.
Raskausaikana kasvoi vauvavatsa, ja kun vauva tuli ulos, lähti vatsa pois. Tämä on karrikoidusti kokemukseni raskausaikana kehossani tapahtuvista muutoksista. Radikaalimpi muutos omalla kohdalla tapahtui vasta raskauden jälkeen, kun huomasin kuinka paljon imettäminen oikeastaan vei minulta kiloja. Palauduin omaan normaalipainoon lähestulkoon heti synnytyksen jälkeen, mutta imettäminen laski painoani vielä normaalista painostani paljon alaspäin. Muutos tapahtui pikkuhiljaa, joten en sitä edes oikeastaan huomannut, saatikka asiasta huolestunut. Söin aivan normaalisti, mutta en tajunnut, että imetyksen aikana olisi minun pitänyt syödä vielä normaalia enemmän.
Asuimme tuohon aikaan Saksassa. Minusta oli vasta muutama kuukausi sitten tullut äiti ja olimme juuri muuttaneet uuteen maahan. Muistan vieläkin elävästi sen kuukauden kun asuimme pienen tyttäremme kanssa Saksassa hotellissa, ennen kuin löysimme pysyvän kodin perheellemme. Tuohon aikaan olin niin monen uuden asian äärellä, että helposti omat halut ja tarpeet jäivät toissijaisiksi asioiksi. Painoni lähti laskemaan pikkuhiljaa, sillä en tajunnut, kuinka valtavasti imettäminen kulutti kaloreita. Muistan kuinka noin puolen vuoden Saksassa asumisen jälkeen mieheni ensimmäistä kertaa alkoi huolestumaan painostani. Itse en ollut huolissani, mutta ulkopuolelta mieheni näki asian eri tavalla. Muistan myös kuinka painoni nousi puheenaiheeksi aina kun perheemme ja läheiset Suomesta vierailivat luonamme. Ehkä he näkivät minussa radikaalimman muutoksen, koska emme olleet nähneet toisiamme pitkään aikaan.
En kuitenkaan antanut muiden huolestumisen vaikuttaa liikaa itseeni, sillä minulla oli aina hyvä olo omassa kropassa. Olinhan juuri kantanut lastamme yhdeksän kuukautta ja imettänyt melkein saman ajan siihen päälle. Joten jos oma kroppani oli näiden asioiden vuoksi hetkellisesti ”kuihtunut” niin olkoon sitten. Muutenkin kun kroppani toimi aivan normaalisti (kuukautiset tulivat aina säännöllisesti yms.) en ollut lainkaan huolissani oman kehoni tilasta. Toki täytyy sanoa, että läheisten huoli sai minut kiinnittämään astetta enemmän huomiota syömiseeni, mutta mitään sen isompaa muutosta en kokenut tarpeelliseksi tehdä. Olin ylpeä kehostani, joka oli niin uskomattoman muuntautumiskykyinen ja vahva, että se oli pystynyt kantamaan ja ruokkimaan lapsen. Imetys oli tehnyt oman tehtävänsä vartalooni ja etenkin rintoihini, mutta olisinko koskaan rintojen muuttumisen pelon vuoksi jättänyt lastani imettämättä? Never!
Kannattaa siis olla armollinen itseään kohtaan ja antaa palautumiselle aikaa. Kaikki ei välttämättä tapahdu hetkessä. Tärkeintä olisi oppia hyväksymään mahdolliset raskauden, synnytyksen ja lapsivuoden aikana tulevat muutokset omassa vartalossa. Ehkä helpommin sanottu kuin tehty, mutta kaikki lähtee omasta hyvinvoinnista sekä terveestä suhtautumisesta ja kunnioituksesta omaa vartaloaan kohtaan.
Jos aihe kiinnostaa enemmän, voitte halutessanne kuunnella tänään julkaistun uuden podcast-jakson aiheesta. Jaksossa 46. ”Raskauden aiheuttamat pysyvät muutokset kehossa” keskustelemme Hannan kanssa siitä, mitä fyysisiä muutoksia raskaus voi aiheuttaa ja mitä vaivoja olemme itse kokeneet. Jakson pääsette kuuntelemaan tästä!
Aihe on todella tärkeä ja jatkan keskustelua mielelläni kanssanne kommenttiboxin puolella! <3 Olisi ihana kuulla teidän tuntemuksia aiheesta. Olisi kiinnostavaa kuulla miten te muut raskauden/(t) läpikäyneenä olette kokeneet nämä kehossa tapahtuvat muutokset? Entäpä ihmiset, jotka eivät ole kokeneet raskautta, mitä ajatuksia mahdolliset pysyvät muutokset vartalossa herättävät?
Hyvin sanottu tuosta imetyksestä, että ei sitä kroppaan tulevien muutosten pelossa kannata väliin jättää todellakaan. Itselläni molemmat lapset ovat lopettaneet 2kk iässä syömisen toisesta rinnasta, mutta toinen edelleen ”toimii” ja nytkin puolivuotias tyttäreni siitä hyvin syö. Enkä todellakaan miettinyt lopettavani imetystä siksi, että voi hieman toispuoleiseksi vielä tästä syystä. Vaikka kropan muutokset tietyssä mielessä ahdistaa, niin jotain suhteellisuutta kuitenkin hyvä pitää mielessä ja ajatella juuri noin päin et wau, mihin kaikkeen kroppa oikein pystyykään. ??? ..itse kirjoitin juuri tällä viikolla blogiini omasta kropan palautumisesta ekan raskauden jälkeen. Paino tippui 30kg vuoden aikana, mutta omalla kohdallani tuo olikin toivottu muutos kun sitä painoa oli kertynyt raskausaikana reippaammin. Mutta jännä tosiaan se, kuinka erilaisia olemme ja toisille, kuten sinulle, painon aleneminen alkoi käydä jo pikemminkin liialliseksi huomaamatta. Kiitos erinomaisesta podistanne ja hyvistä höpöttelyistä, kuuntelen aina vaunulenkeillä mm. teitä. ? Kivaa keväänjatkoa! ?☀️
Harvalla tulee ”muutama” raskausarpi esim. mahaan vaan se on iha täynnä ja voi olla syviä ja tosi punasia. Toki ajan kanssa haalenee. Mutta saa ne tuntua pahalta vaikka merkkejä onkin jstn suuremmasta. Se myös on kun osalla tulee hirveästi ulkoisia merkkejä ja toisilla ei.mtn. ei voi verrata ihmisteb muutoksia kun kaikki kokee asiat eritavoin mutta itselleni arvet ovat ainakin olleet tosi iso itsetuntoon ja minäkuvaan vaikuttava asia!
Kiitos mielenkiintoisesta postauksesta ja podcastista! Hienoa, että nostitte tämän aiheen esiin, sillä tästä puhutaan mielestäni liian vähän. Itselläni on 1,5-vuotias poika ja palauduin onneksi raskaudesta, synnytyksestä ja imetyksestä todella hyvin! Muutama raskausarpi tuli raskauden aikana, mutta nekin ovat onneksi haalistuneet ajan myötä eikä niitä nyt edes huomaa. Heti synnytyksen jälkeen minua ahdisti ja harmitti todella paljon nämä arvet. Monet tälläiset ”pysyvät” muutoksetkin saattavat muuttaa muotoaan ajan kuluessa, sillä kropan palautumiseen menee aikaa. Helppo sanoa nyt näin jälkikäteen, mutta kannattaa antaa omalle kropalle aikaa palautua eikä heti masentua, jos jokin kropasta ei ole heti synnytyksen jälkeen palautunut ennalleen. Kiitos inspiroivasta blogista! ?
Kiinnostava aihe, täytyy käydä kuuntelemassa myös podi. Itse odotan juuri esikoistani, la on ensi viikolla. Jännittävää aikaa siis elän ja nyt kiinnostaakin kaikki raskaus- ja äitiysaiheiset jutut blogeissa ihan uudella tavalla kuin ennen raskautta. Jännityksellä myös odotan miten raskaus ja imetys tulevat omaan kroppaan kenties pysyvästi vaikuttamaan 🙂
Kiva aihe, koitan kuunnella podcastin myöhemmin. Itselläni takana kaksosraskaus, joka kesti viikolle 39. Molemmat vauvat painoivat juuri ja juuri 3kg ja koska pituuteni on hieman alle keskiverron suomalaisnaisen oli vatsani melkoisen kokoinen. Alun hormonipuuskissa itkin, kuinka en enää koskaan kehtaa näyttää vatsaani kellekään. Mies jaksoi lohduttaa ja kannustaa ja vaikka en edelleenkään tuota ryppyistä kohtaa itsessäni ulkoiluta bikineissä, pystyn jo sen kanssa saunomaan kavereiden kesken ja julkisestikin. Onhan se keho aikamoisiin mittoihin venynyt, mutta onpa se pystynyt kaksi vauvaa siellä mahassa kasvattamaan täysille viikoille ja juuri sopivan kokoisiksi, että vältyttiin monilta kaksosten alkutaipaleiden ongelmilta. Välillä olen harkinnut mahan muokkausta eikä sekään ole täysin poissuljettu, mutta sen aika ei myöskään ole ihan vielä, jos vauvakuume pääsee vielä yllättämään.
Eli ylpeänä vaan eteenpäin ja onneksi näin useamman vuoden jälkeen arvetkin ovat haalenneet ja ovat lähinnä muistoina ajasta, jolloin omien varpaiden ulkonäkö oli mysteeri ja paras ystäväni hoiti kesäkynsien lakkaukset ?
Tärkeä aihe! Itse kuulun myös siihen porukkaan joilla raskaus ei jättänyt mitään fyysisiä merkkejä. Raskauskilot jäi laitokselle ja nyt neidin ollessa 5kk painan 4kg vähemmän, kuin ennen raskautta. Vedän ruokaa kaksin käsin ja silti näin. Ihmisten kommentit ärsyttää ”etkö syö tarpeeksi” ”oot niin laiha ettei vauva varmaan saa tarpeeksi maitoa” jne… Aivan kuin olisin epäonnistunut äitinä, kun en ole saanu raskauskiloja!
Kiitos ja kiitos. Ajankohtainen aihe. Rv 27+6 menossa ja esikoinen tulossa.
Podcastia en vielä ole kerennyt kuunnella mutta tämän nyt luin. Itsellä ei ole ulkoisia merkkejä raskauksista jäänyt. Kummankin lapsen kanssa maha oli todella iso, mutta ihoon ei raskausarpia tullut. Palautuminen on ollut nopeaa, esim. erkauman osalta. Mutta kilot… ne on ja pysyy vaikka imetän. Mulla ilmeisesti kroppa pitää kaikesta kiinni ”kynsin hampain”.
Tärkeä aihe! Tästä pitäisi ehdottomasti puhua enemmän. Minulle jäi raskauksista pahat raskausarvet. On vienyt paljon aikaa että olen oppinut hyväksymään, nykyään jopa rakastan raskausarpia. ? ainut mikä minua harmittaa on se että maha hieman roikkuu enkä pysty käyttämään esimerkiksi matalia housuja. Ja vaikuttaa muutenkin pukeutumiseen ja itsetuntoon todella paljon. Olen aina ollut kauneusleikkauksia vastaan mutta tässä kohtaa koen että joku päivä käyn muokkaamassa mahani sellaiseksi että pystyn pukeutumaan mihin vaatteeseen tahansa ilman että tulee inhottavia hankaumia yms. ?
Minulle kävi juuri samalla tavalla. Maha ja luonnolliset raskauskilot hävisivät jo sairaalassaoloaikana, muutamassa päivässä, ja paino alkoi putoamaan imetyksen myötä lisää ja lisää. Nyt, lapsen ollessa 1v 3 kk, imetän edelleen satunnaisesti, ja oma vartalo on hoikempi kuin koskaan. Sukulaiset ja perheenjäsenet huomauttelevat painostani vähän väliä, mutta itse voin ja syön hyvin, joten en ole laihtumisesta huolestunut. Uskon, että kroppa kertoo kyllä, jos on joku hätä. Tärkeintä on, että lapsi on ihanan pullea, hyvinsyönyt ja hyvinvoiva. 🙂
Itse kolme raskautta ja imetystä läpikäyneenä ( imetän edelleen 1v3kk tyttöä) oon palautunut nopeesti synnytyksestä. Oon aina ollut laiha vaikka syönyt hyvin. Ensimmäisen lapsen syntymän jälkeen laihduin vain laihtumistani vaikka söin ihan normaalisti kun ennekin. Taisin kuluttaa ihan vaan juoksemalla lapsen perässä enemmän kun söin ? sit seuraavien lasten kohdalla palauduin samalla tavalla, mutta onneksi paino nyt pysynyt vähän paremmin ? raskausarpia jonkun verran tullut niin kylkiin kun rintoihin ja ne ei kyllä haittaa millään tavalla, ne kertoo niistä kolmesta maailma törkeimästä❤️ Tietysti alle 30v ihmisenä ja useamman lapsen äitinä se oma kuva itsestä ei aina niin mielytä ja välillä ihan hävettää itseä miksi on tän näkönen? mutta onneksi mies muistaa kehua ?
Minua ei pelottanut mitä käy vatsalle, senhän saa helposti piiloon jos nahka jää löysäksi ja läskin saa jumpattua kuntoon, ennemmän minua ahdisti mitä synnytys saa aikaa kröhöm alakerrassa ja mitä maidontuotanto ja imetys rinnoissa… Nämäkin asiat ovat yksilöllisiä onneksi ja palautumiseen menee mitä menee. Lohdullista kuitenkin miten armolliseksi raskaus opettaa myös itseä kohtaan. Tosiaan oppii arvostamaan omaa kehoa ja tajuaa että kehon ei ole tarkoituskaan säilyä samana kuin parikymppisenä. Tämä tosin pätee oli lapsia tai ei!
Olen ollut raskaana kahdesti ja synnyttänyt kahdesti. Ensimmäisestä raskaudesta tuli muutama pieni raskausarpi, alkuun säikähdin niitä, mutta saatuani palkinnon syliin, kaikki ulkonäköön liittyvä ”turhamaisuus” unohtui kokonaan. Toisessa raskaudessa alamaha repesi ennestään, arpia tuli reilusti ja nahka on edelleen löysää ja roikkuu, synnytyksestä on 8kk aikaa. Raskausarvet olivat taas raskausaikana inhottavia, mutta ne muuttuivat rakkaus-arviksi, kun pieni poikani lensi taivaan enkeliksi viikon ikäisenä ?❤️ nuo poikani aiheuttamat arvet ovat ikuisesti muistona ihollani ❤️
Imetyksen laihduttava vaikutus on mielestäni yksi lapsen saamiseen liittyvä asia josta pitäisi puhua enemmän koska kaikille sitä ei tapahdu. Itselläni maidon nousu rintoihin toi mukanaan turvotuksen johon sain jo sairaalassa ohjeet käyttää tukisukkia. Poikani on nyt 5 kk ja koska edelleen imetän, turvotus on edelleen kehossani kova. Syön normaalin terveellisesti, liikun kohtuullisen paljon ja painoni on pudonnut sairaalasta pääsyn jälkeen vain n. 4 kg. Neuvolassa ovat sanoneet että koska imetys kuluttaa jopa 700kcal päivässä enemmän kuin normaalisti, paino putoaa kuin itsestään. Yritän olla armollinen itselleni ja iloita jokaisesta kilosta jonka olen saanut pois mutta koska jo raskauden alussa olin lievästi ylipainoinen, toive päästä normaalipainoon imetyksen avulla taitaa kohdallani jäädä haaveeksi. Tiedän että on muitakin joilla imetys ei laihduta mutta he eivät julkisesti tätä jostain syystä tunnusta. Liekö syynä se että monesti kuulee sanottavan että jos äiti ei pääse vauvakiloista eroon vuodessa niin silloin äiti mässäilee salaa suklaalla…
Toivotan kaikille mammakilojen kanssa tuskaileville rauhaa ja rakkautta, onnea ja iloa, sillä se pieni nyytti ei kauaa ole pieni. Nauttikaa vauva-ajasta ja jättäkää kilonne rauhaan! Ne ehtii kyllä sulaa siinä vaiheessa kun muksu ottaa jalat allensa ja juoksuttaa äitiään aamusta iltaan ?
Tunnistan kirjoituksestasi itseni. Kiloja minulle ikuisesti hoikalle, mutta urheilulliselle naiselle tuli molemmissa raskauksissa reilu 10kg. Molemmissa ne myös hävisivät parissa viikossa. Ja paino todellakin vain laski, vaikka söin paljon ja säännöllisesti. Imetys vain vei kokoajan kiloja. Välillä kyllä otin Hieman henkilökohtaisesti ja taisinpa jopa suuttuakkin kun minulle tultiin sanomaan laihtumisesta. Tästä olenkin miettinyt, että Miksi, Miksi laihtumisesta saa sanoa, muttei lihomisesta. Yhtälailla se on hlökohtainen asia.
Raskauksista ei muuta itselleni tullut kuin tuo laihtuminen ja parit hormooniläiskät kasvoihin, mitkä nekin ovat jo aikalailla poistuneet.
Mulla ei imetys pudottanut painoa grammaakaan, joten hieman ärsyttää aina kirjoitukset siitä, kuinka se muka niin tekee.. Olin imetysdieetillä vauvan itkujen takia, ja söin sen vuoksi ehkä liiankin vähän sen aikaa, kun kaikki oli kiellettyä, jonka vuoksi maidontulo tyrehtyi(!!) lähes täysin, mutta painoni ei tippunut edelleenkään grammaakaan. Voin sanoa, että vähän ärsytti. Olkaa siis tyytyväisiä, jos raskauskilot ja ylimääräistäkin lähtee (JOS ylimääräistä eli ylipainoa on), koska kaikille ei todellakaan käy niin.
Olet kaunis nainen. Pikkuvirheet ei elämässä haittaa.