Kun lähdimme lomallemme sain kuulla paljon kommenttia ja ihmettelyä siitä, miten hulluja olemme kun lähdemme pienten lasten kanssa lomalle. Osa ihmisistä naureskeli ja jopa vitsaili kustanuksellamme sillä, että nytpä meillä tulee olemaan ”rentouttavat” pari viikkoa edessämme. Minua ei vitsailut tai toisten mielipiteet aiheesta harmittaneet vaan lähinnä saivat miettimään ja ihmettelemään näinkin jyrkkää asenetta lasten kanssa matkustamista kohti, sillä itse olen aiheesta aivan toista mieltä. Emme varmasti ole ainoa perhe, joka matkustaa lomalle (pienten) lasten kanssa.
Ymmärrän kyllä osittain saamamme kommentit ”hulluudestamme” matkustaa pienten lasten kanssa, sillä onhan perhearki helpompaa tutuissa arkirytmeissä ja tutuissa ympäristöissä. Me olemme kuitenkin tehneet sen päätöksen, että haluaisimme matkustaa lastenkin kanssa mahdollisimman paljon. Jotkut reissut ovat olleet raskaampia kuin toiset, mutta jokaisesta reissusta olemme oppineet jotain. Jokaisen loman tai ulkomaanmatkan myötä olemme oppineet mitkä asiat toimivat meidän perheelle parhaiten ja mitä asioita emme tee lastemme kanssa. Täytyy myös muistaa, että kaikki lapset ovat erilaisia, joten se mikä saattaa toimia jollekin perheelle, ei tulisi kuuloonkaan jonkin toisen perheen kohdalla.
Yksi tärkeimmistä asioista lasten kanssa matkustaessa on ehdottomasti vanhempien oikeanlainen asenne. On hyvä ymmärtää ja muistaa se, että lasten kanssa lomailu on erilaista ja lasten kanssa tehdään erilaisia asioista kuin mitä tehtäisiin aikuisten kesken. Lapset tuskin jaksavat kierrellä kaupoissa, maata rannalla tai istua ravintoloissa pitkiä aikoja. Kun tekee asioita, joista lapset nauttivat ovat kaikki osapuolet onnellisempia. Kun lapsi viihtyy, aikuinen viihtyy. On hyvä asennoitua jo ennen lomaa siihen, että lasten ehdoilla mennään ja lasten jaksamisten mukaan mennään. Mielestäni ei kannata suunnitella liikaa ohjelmaa yhdelle päivälle, sillä pienet reissaajat väsyvät helpommin. On myös hyvä muistaa, että lasten kanssa saattaa tulla yllättäviä tilanteita ja suunnitelmat muuttua hyvinkin nopeasti.
Jaettu vastuu lapsista on supertärkeää. Ainakin itse olen kokenut asian niin. Se, että molemmat huolehtivat ja ottavat tasapuolisesti vastuuta lapsista ja heidän hoidosta on tärkeää. Kun tekee yhdessä koko ajan, ei toinen vanhempi kuormitu liikaa. Me pyrimme myös mieheni kanssa antamaan toisillemme omaa aikaa aina lomillakin. Se, että saa hetken hengähdystauon ja pääsee lomalla tekemään jotain ”aikuisten juttuja” on tärkeää. Se voi olla lenkki, kahvihetki tai vaikka, että pääsee rauhassa tekemään hetkeksi töitä. Jotain missä saa olla rauhassa ja tehdä itselle jotain mielekästä, ilman hälinää ja vilskettä! #hengähdystauko
Olen myös huomannut sen, että kun itse on lomalla (lue: saa elää hetken ilman kalenterin aikatauluja) on oma mieli luonnollisesti paljon rennompi. Silloin pystyy ottamaan lasten oikkuilut tai muut kiukut leppoisammin vastaan ilman sen kummempia hiusten repimisiä. En tiedä onko se vaan minä, mutta ainakin omassa kiireisessa arjessa pinna saattaa olla välillä turhankin kireällä ja stressaan asioista helpommin. Lomamielellä on helpomaa ottaa lapsiperheen haasteita vastaan. Ja hei – kyllähän tuo auringonpaistekin on vain ihmeidentekijä. On aika helppoa pysyä hyvällä, leppoisalla tuulella, kun saa joka aamu herätä valoisaan, kauniiseen auringonpaisteeseen <3
Mitä mieltä te olette aiheesta? Onko lasten kanssa lomailu lomaa vai onko se vain arjen siirtämistä jonnekin toiseen paikkaan?
Tähän postauksen loppuun haluan vielä sanoa, että arvostan myös todella paljon aikuisten omaa aikaa ja vanhempien kahdenkeskistä aikaa. Jos vain aika ja perhe antaa myöden, pyrimme ottamaan myös kahdenkeskistä aikaa jos/kun siihen tulee mahdollisuus. Parisuhteen eteen pitää nähdä vaivaa ja antaa aikaa ja huomiota myös toiselle <3 Siksipä ensimmäistä kertaa ikinä, meillä on lastenhoitaja lomallamme mukana vajaan viikon ajan! Halusimme kokeilla miten tällainen järjestely toimisi meidän perheelle. Ihana, tuttu lastenhoitajamme lensi siis tänne pari päivää sitten ja tulee olemaan perheemme mukana täällä vielä muutaman päivän. Hän mahdollistaa sen, että saamme ottaa mieheni kanssa hieman kahdenkeskistä aikaa ja pääsemme esimerkiksi muutaman iltana ihan kahdestaan syömään. Luksusta!
Me ollaan käyty kolme ulkomaanreissua 2,5-vuotiaalle kanssa ja en tosiaankaan olisi jättänyt niitä tekemättä, kun näin jälkikäteen ajattelee 🙂 neiti on ollut reissuilla 8kk, 1v9kk ja 2v5kk, ja totta kai kaikilla reissuilla on ollut omat piirteensä lapsen iän huomioiden, mutta kaikesta on hyvin selvitty 🙂 helpoin reissu kokonaisuudessaan oli tuo keskimmäinen kun oma tahto ei ollut vielä niin vahva, mutta silloin piti vielä lapsen matkustaa koneessa sylissä. Viimeisellä kerralla taas itse lennot oli tosi helpot, mutta oma tahto toi haasteensa muuhun olemiseen välillä 😀 lisäksi meillä neiti on saanut oikeastaan joka kerta flunssan hotellin ilmastoinnista, mikä on aina tosi harmillista. Ollaan joka kerta oltu ihan omillamme ilman esim. isovanhempia, ja joskus olisikin kiva kokea myös sellainen matka, jossa on lapsenvahti mukana 🙂 eiköhän sellainenkin loma joskus toteudu. Suosittelen ehdottomasti matkustelemaan lastenkin kanssa!
Ehdottomasti lasten kanssa maailmalle! Matkustamme paljon lasten kanssa, tänä vuonna teimme 5 matkaa, yhteensä olimme 7 viikkoa kotoa poissa. Yhden 2vkon matkan tein yksin 1v ja 3,5v lastemme kanssa. Esikoinen oli alle 1,5v kun olimme kuukauden Jenkeissä. 2 pientämatkaveriamme ovat erittäin innoissaan matkailusta ja mikäli pieni tauko on niin alkaa ruinata ”milloin pääsen reissuun” . Matkalla pidetään tuttu rytmi ruokailujen, päikkäreiden ja nukkumaan menojen mukaan. Mennään lasten ehdoilla. Aamupäivä yleensä ollaan rantaleikeissä ja päikkäreiden jälkeen lähdemme illalliselle ja kaupungille. Olen huomannut mitä enemmän lasten kanssa matkustaa, sitä enemmän he nauttivat siitä. He havannoivat pieniä eroja ja nauttivat kohdemaan tarjonnasta. Lentomatkat sujuvat helposti, vanhempi osaakin sanoa että lentokoneessa saa syödä, leikkiä ja nukkua ?
Ihan ehdottomasti kannatan lomailua ja reissuja laaten kanssa. Meitä myös pidettiin ihan hulluina kun lähdimme Intiaan kahdeksi viikoksi pienten lasten kanssa (1v8kk ja 3v). Sitä ennen oli tehty kaksi matkaa Kanarialle poikien ollessa vielä pienempiä.
Seuraavassa reissussa meillä olikin jo kolme lasta, lensin yksin Thaimaahan yhdellä välilaskulla. Mies oli siis jo valmiina kohteessa. Lapset olivat tuolloin 3v 7kk, 7v 5kk ja 9v 7kk.
Jokainen reissu niin ulkomailla kun kotimaassa on mennyt mahtavasti ja lämmöllä lapset näitä reissuja muistelevat. Ja kyllä se vanhemmillekin lomaa on vaikka lapset mukana.
Tuolla Intian matkalla jaoimme mieheni kanssa vahtivuorot niin että minä otin omaa aikaa ja makoilin auringossa päiväuniajat ja mieheni lähti taas iltaisin kiertelemään kun lapset menivät nukkumaan.
Musta on pelkästään arvostettavaa, että jaksaa ja viitsii matkustaa myös lasten kanssa, jos siihen on halu ja mahdollisuus 🙂 Mekin ollaan käyty nyt vajaan vuoden ikäisen lapsen kanssa kaksi ulkomaan reissua, koska on matkustettu suht paljon ennen lastakin… Toki lapsen kanssa tehdyt reissut on vaatinu etukäteen enemmän vaivaa ja jännittänytkin, eikä se lomailu oo tietenkään samanlaista kuin kahdestaan. Mutta lapsen ehdoilla kun menee, niin voi jatkaa matkustelua! Ihan huippua, että saatte lastenhoitajan myötä myös kahdenkeskistä aikaa, nauttikaa siitä!
Ekan matkan teimme lapsen kanssa hänen ollessaan 4kk. Nyt ku hän on 3-vuotias moni asia on helpottunu ja toisaalta erilaisia haasteita tullu. Haluan ehdottomasti ottaa lapsen matkoille mukaan, sillä siitä hän oppii erilaisista kulttureista ja miten käyttäydytään missäkin. Aikuisen asenne ratkaisee millainen matkasta tulee.
Itseäni raivostuttaa myös kommentit ”ei se lapsi siitä kuitenkaan mitään myöhemmin muista.”
Entä vaikka ei muistakkaan, nautitaan elämästä juuri nyt!
Minulla on vain yksi jo nyt seitsemän vuotias tyttö mutta syntymästä asti olemme tehneet noin neljä ulkomaan LOMAA vuodessa, ja kaikki ovat nauttineet.
Olen usein miettinyt että miksi lasten kanssa matkustamista pidetään outona ja niin työläänä. Lähes joka kerta kun on tullut jonkun tutun kanssa puhetta että olen lähdössä reissuun ja aluksi vastapuoli on innoissaan mutta kun kuulee että lapsetkin ovat lähdössä mukaan, tulee puheeseen hyvin ihmettelevä sävy ja rivien välistä voisi lukea että ”se siitä lomasta”.
Ollaan reissattu lasten kanssa (jotka nyt 2 ja 4v) useamman kerran myös ulkomailla ja aina on mennyt tosi hyvin. Rento asenne (mikä lomalla yleensä onkin) vaikuttaa loman onnistumiseen eniten. 🙂 ja voi miten tuonikäisetkin lapset nauttii siitä että ei ole tarkkoja aikatauluja ja saadaan olla yhdessä.
kahdenkeskistä pitkää lomaa en tässä elämäntilanteessa juuri kaipaakaan koska silloin lapsia kerkeäisi tulla liian kova ikävä eikä lomasta niin paljon edes nauttisi. Lyhyet lomat ja pienet kahdenkeskiset hetket niin arjessa kuin lomallakin on kyllä tärkeää ja ihanaa.
Vähän sekava teksti mutta laitetaan se kellonajan piikkiin 🙂
Ensinnäkin, tosi hyvä postaus superihanien kuvien kanssa. Mulla ei ole lapsia, mutta kun luin postauksen niin mietin että miksi joidenkin ihmisten mielestä lapsien kanssa ei voisi matkustaa..
Miksi ne omat rakkaat lapset pitäisi jättää vaikka isovanhemmille hoitoon?? Matkustelu on yksi elämän rikkaus kun näkee maailmaa, muita kulttuureja ja ihmisiä. Olen itse nuorempana matkustellut paljon vanhempieni kanssa ja kaikki reissut ovat olleet kovasti positiivisia kokemuksia.
Ihanaa, että lapset saavat matkustaa kanssanne ja on hienoa että hoitaja mahdollistaa myös kahdenkeskeisen ajan?
Hei! Kiitos mielenkiintoisesta postauksesta! Olen samaa mieltä, että matkailu avartaa – oli sitten lapsia tai ei. Olen 3kk ikäisen pojan äiti ja meillä suunnitelmissa viikonloppureissu ulkomaille nyt talven aikana. Onko suosituksia vauvaystävällisistä kohteista? Saako udella, mitä kautta olette löytäneet lastenhoitajan? Tähän asti olemme hyödyntäneet isovanhempien apua lastenhoidossa, mutta voi olla, että jossain vaiheessa tarvetta lastenhoitajallekin. Kiitos vielä ihanasta ja inspiroivasta blogista! ?
Erikoinen asenne kyllä joillakin ihmisillä lasten kanssa matkustamista kohtaan. Minusta se on hyväkin, että jos vanhemmat tykkäävät matkustaa paljon niin lapsetkin totutetaan siihen jo pienestä pitäen. Mä oon ikuisesti kiitollinen mun vanhemmille siitä, että mua on ihan vauvasta asti otettu mukaan matkoille ja on nähnyt maailmaa. Vaikka en toki ihan niiltä ensimmäisiltä vuosiltani muistakaan matkoista niin jostain sieltä 4-5 vuotiaasta asti mulla on kyllä jäänyt jo muistoja tähän päivään asti (olen 27 nyt). Yksi hieno juttu myös, mikä tuosta on mulle jäänyt on uskallus erilaisiin ruokakulttuureihin, kun pienestä pitäen maistellut erilaisia ja mausteisempiakin ruokia kuin Suomessa. Lisäksi sellainen yleinen uteliaisuus ja kiinnostuneisuus maailmaa ja sen eri kulttuureita ja ihmisiä kohtaan on varmasti peruja tuosta matkustamisesta. Niin hienoa, että tekin otatte lapsianne reissuun mukaan, osaavat varmasti isompanakin tuota arvostaa! 🙂
Meillä lapset ovat jo isoja, 10 ja 12 v. Minua aina hämmästytti ihmisten kysymys matkustamisesta ilman lapsia. En minä lapsistani lomaa halua! Viikonloppuirtiotot ovat eri asia, mutta en voisi kuvitellakaan viettäväni lomaani ilman lapsiani. Olemme reissanneet paljon, nuorempi oli ensimmäisellä reissulla 3 kk. Olen matkustanut myös yksin heidän kanssaan. Nyt kun he ovat isoja, huomaan kuinka matkustaminen on vaikuttanut heidän käyttäytymiseensä ja tapoihin. Pitkät illalliset jutustellen menevät luonnollisesti, he saavat suunsa auki vieraidempienkin aikana ja kynnys vieraan kielen käyttämiseenkin on alhainen kun ovat tottuneet siihen. Meillä tämä on osa perheemme kasvatusta.
Niin samaa mieltä! Me lähdimme viiden alle 11 vuotiaan lapsemme kanssa huodeksi Italiaan tietämättä sen tarkemmin mihin asetumme ja mitä teemme. Ainoastaan se oli varmaa, että löhelle Roomaa mutta ei kuitenkaan sen esikaupunkeihin saati keskustaan. Varmaa oli myös se, että asunnon piti löytyä mulavan koulun läheltä sillä ajatuksena oli laittaa lapset paikalliseen kouluun. Kolme viikkoa asuimme hotellissa, ja bongailimme asuntoja mutta myös vietimme lomaa. Oli aivan huikeaa! Lapset olivat silloin 2-10v. Kun vihdoin löysimme asunnon kodikkaasta pikkukaupungista alkoi meillä ikäänkuin arki lomalla. Tai loma arjessa. Miten vaan. Koulut pyörähtivät käyntiin, alkuviikkojen kankeuden jälkeen sekin alkoi sujua :). Kouluvuosi asuttiin samassa paikassa ja tehtiin siitä retkiä lähettyville Roomaan jne. Syntyi ikuinen side ko. kaupunkiin.
Kesäloman alkajaisiksi muutimme Sisiliaan kuukaudeksi ja sitten viimeiset kaksi kk asuimme pohjoisessa Italiassa. Nuo pitkät välimatkat muuten ajettiin kahdella autolla, jotka tuon vuoden aikana sieltä hankittiin. Näin tätä kertoessa nousee itselläkin hiki otsalle, että oikeasti, ollaanko me tehty jotain noin mieletöntä, ja vielä lsten kans!
Tuosta ajasta on jäänyt ihan mieletön Italiarakkaus, yhteenhitsautunut suurperhe, puhumattakaan parisuhteesta ❤️
Jälkeenpäin olemme matkustelleet koko jengillä useamman kerran vuodessa Italiaan, erilaisissa kokoonpanoissa myös – ja todellakin kannustan kaikkia pikkulapsiperheitä lomailuun, pois kotiympyröistä ja kotiarjesta. Kakkapullyn pesu on mukavampaa siellä lomahuvilassa 😀 !
Öö tottakai lasten kanssa voi lomailla! Suurin osa kuitenkin majoittuu hotellissa, joten vanhempien ei tarvitse kokata ja pyykätä, siivota, onhan se lomaa koko perheelle.
Taitaa olla se kuuluisa kateus, kun Suomessa ei marras-joulukuussa ole valoisaa hetkeä ulkoilla lasten kanssa.
Kyllä ihmismieli kaipaa virikettä ja erilaisia ympäristöjä jo pienestä pitäen. Itselläni ei ole vielä lapsia, mutta jos sellainen meille suodaan, niin ihan samalla tavalla reissataan kun pariskuntakin.
Itselläni ei ole vielä kokemusta pienten lasten kanssa matkustamisesta, mutta esikoisen on määrä syntyä alkuvuodesta ja toivomme että tulevaisuudessa pääsemme kokeilemaan tätä perhematkustamisen riemua. On ihana lukea ja katsella kuvia teidän reissuista, niistä aikuisten kesken, mutta ennen kaikkea lasten kanssa tehdyistä matkoista. Kuten sanoit, oma asenne ja lasten ehdoilla meneminen ovat varmasti ne avainasemassa olevat jutut. On minusta ikävä kuulla muilta ehkä ivalliseenkin sävyyn että ”kyllä sinä sitten näet mitä se väsymys on” tai ”ei lasten kanssa voi lomailla” tai mikä ikinä kommentteja. Kyllä elämää en eletty, reissattu, itketty ja naurettu ennenkin, lasten kanssa ja ilman.
Kaikenkaikkiaa, minusta kerrot ihanasti arjestasi, johon kuuluu epäilemättä paljon kaikkea. On työt ja opiskelut, lasten touhut ja kiukut, univelka ja arjen luksus. Mutta sitähän se on, elämää.
Kiitos, että jaoit ajatuksiasi! Kommenttiasi lukiessani vaan nyökyttelin täällä, sillä ihan samoilla linjoilla ollaan 🙂 Tuhannesti onnea tulevasta pienokaisesta, teillä on ihanat ajat edessä <3 Lapsi luonnollisesti muuttaa elämää, mutta missä määrin ja miten – se on vanhemmista kiinni! Paljon voimia loppumetreille ja ihanaa joulunodotusta <3