Mitä tapahtui Metti ja Hanna podcastille?

Viime viikolla avasin teille mahdollisuuden esittää erilaisia aiheita, joista toivoisitte minun kirjoittavan blogissani. Yllättävän monia teistä kiinnosti tietää, mitä tapahtui minun ja Hannan podcastille? Monille lopetuspäätös taisi tulla täytenä yllätyksenä, joten on kai ihan ymmärrettävää, että spekulaatiot aiheen ympärillä kasvavat. Miksi lopetimme suositun podcastimme? Kaikenlaisia järjettömiä juttuja olen kuullut meistä puhuttavan, kun ihmiset miettivät syytä podcastimme loppumiseen. Minusta on valtavan harmillista, että aiheesta liikkuu paljon naurettavia juoruja ja epäilyksiä, joten halusin katkaista juoruilta siivet kirjoittamalla aiheesta itse.

Kaikki alkoi keväällä 2018, kun minulta ja Hannalta kysyttiin kiinnostaisiko meitä lähteä tekemään yhdessä podcastiä. Minun ensimmäinen kysymykseni taisi olla: ”Mikä on podcast?”, enkä usko, että Hannankaan tuntemus podcast-maailmasta oli kovin minua parempi. Meillä ei siis ollut erityisen vahvaa tietoa siitä, mitä podcastin tekeminen oikeastaan olisi ja mitä se vaatisi. Meille alussa neuvottiin ”vain höpöttelemään niitä näitä” ja puhumaan asioista ”mitä milloinkin tulee mieleen”. Ensimmäiset jaksot todella olivatkin vain höpöttelyä, kikattelua ja toistemme päälle puhumista, kunnes ymmärsimme, että podcastien sisältöön ja tuottamiseen on keskityttävä aivan eri tavalla. Olimme uuden äärellä, mutta podcastin tekeminen kuitenkin kiehtoi – halu oppia ja kehittyä oli kova! Ja koska olemme Hannan kanssa ystäviä myös työn ulkopuolella, meille erilaisista aiheista puhuminen oli helppoa ja keskustelu sujui aina mutkitta ja hyvällä fiiliksellä.

Huomasimme kuitenkin aika nopeasti, että podcastin tekeminen on paljon haastavampaa ja vaatii huolellisempaa työtä kuin olimme alussa osanneet kuvitella. Sillä hassu juttuhan on tämä: kaikki työ, mikä vaikuttaa ja näyttää rennon huolettomalta ja ”helpolta”, on yleensä todellisuudessa kovan työn ja huolellisen suunnittelun takana. Ymmärsimme siis hyvin nopeasti, että meidän on mietittävä tarkkaan, miten saamme sovitettua podcastin toimivaksi osaksi jo valmiiksi kiireisiä työpäiviä.

Päätimme palkata assistentin, joka auttaisi meitä pelkästään podcastiin liittyvissä asioissa. Hänen tehtävänään oli ideoida ja suunnitella jaksoja. Hän auttoi jaksojen teemojen ja  käsikirjoituksen lisäksi etsimään podiimme sopivia vieraita ja koordinoi muutenkin kaikki siihen liittyvät asiat. Assistenttimme myös varasi meille studioajat ja aikataulutti minun ja Hannan kalenterit niin, että olisimme mahdollisimman vaivattomasti samassa paikassa samaan aikaan. Assistentti ei kuitenkaan ollut ainoa apukätemme podcastimme kanssa – hänen lisäksi meillä oli vielä erillinen taho, joka hoiti kaikki kaupalliset yhteistyömme ja siihen kuuluvat asiat, kuten esimerkiksi mainosnauhoitukset, kuvaukset, julkaisut ja tapahtumat. Kyseessä ei siis ollut mikään ihan pieni ”palapeli”, vaan jokaiseen jaksoon kului valtavasti työtä ja aikaa.

Reilun vuoden jälkeen huomasimme olevamme siinä tunnetussa ”lautasillamme on liikaa” –tilanteessa ja väistämättä edessä oli vaikea päätös – jostain olisi luovuttava. Olen työni suhteen pienoinen perfektionisti ja koin ajoittain äärimmäisen turhauttavaksi laittaa jo valmiiksi erittäin rajallisesta työajasta ison määrän tunteja podcastin tekemiseen tiedostaen, että tällä tuntimäärällä kuitenkin vain ”raapaistaisiin pintaa”, eikä tämä valitettavasti riittäisi siihen tasoon, jota me podcastillamme tavoittelimme. Olisi siis pitänyt jostain repiä lisää tunteja kalentereihimme, mutta mistä? Podcastin lisäksi kun meillä molemmilla on pyöritettävänä omat yrityksemme sekä kaikki henkilökohtaiset työmme, joita koordinoimme pitkälti itse. Hektisen työelämän lisäksi meillä molemmilla on vielä perheet ja pienet lapset kotona, joten ei ole varmasti vaikea kuvitella, että välillä tämä kaikki tuntui liiankin kuormittavalta.

Mitään draamaa ei siis podcastin lopettamiseen liittynyt – meillä ei vain yksinkertaisesti ollut tarpeeksi aikaa panostaa podcastiimme, joten päätimme sen lopettaa ja keskittyä muihin projekteihin. Olen kuitenkin äärimmäisen iloinen ja onnellinen, että lähdimme rohkeasti kokeilmaan podcastin tekoa. Vaikka podcastin ja muiden töiden yhteensovittaminen oli ajoittain haastavaa ja jopa stressaavaakin, oli sen tekeminen kuitenkin todella kiehtovaa, opettavaista ja ennen kaikkea äärimmäisen hauskaa!

Täytyy myöntää, että minulla kytee vielä pieni halu jossain vaiheessa aloittaa oma podcast. Kuten sanottu, podcastin tekeminen oli valtavan hauskaa ja nautin sen tekemisestä äärimmäisen paljon. Podcast on loistava kanava arjen hektisyyden ja multitaskaamisen keskellä: äänisisällöt kun vapauttavat kätemme ja vievät ihanasti ajatuksemme muualle. Olen itse asiassa yrittänyt ylipuhua miestäni aloittamaan kanssani parisuhdetta, avioliittoa, perhettä, ruuhkavuosia (= meidän elämää) käsittelevän podcastin, mutta toistaiseksi mieheni ei ole vielä hypännyt ideaan mukaan. Täytyy jatkaa suostuttelua!