Joulufiilis kateissa

Minun on myönnettävä, että minulla on tällä hetkellä todella pahasti joulufiilis kateissa. Se on vähän hämmentävää, sillä normaalisti odotan joulua aivan äärettömän paljon. Jouluaatto ei ole minulle se merkittävin tai ihanin päivä, vaan olen aina rakastanut nimenomaan tätä joulunalusaikaa – hetkiä, kun saa koristella kotia, kuunnella joululauluja ja muutenkin tunnelmoida ja fiilistellä tulevaa joulua. Joulu on aina mahtava huipennus vuodelle ja odotan perheen ja läheisten kanssa yhdessä vietettyä kiireetöntä aikaa.

Tänä vuonna joulu ei kuitenkaan tunnu niin maagiselta tai ihanalta, kuin yleensä. Joulumielihän lähtee korvien välistä. Nyt onkin syytä pysähtyä miettimään, mistä oma joulumieli muodostuu ja mitkä asiat mahdollisesti estävät tämän ainutlaatuisen tunnelman syntymisen? Omalla kohdallani joulufiiliksen puute on varmasti monen asian summa. Minulla, kuten varmasti myös monilla muilla, pitkään poikkeusolosuhteissa eläminen on vaatinut omat veronsa. Syksy on tuntunut erityisen pitkältä ja raskaalta, ja voimat alkavat rehellisesti sanottuna olemaan aika lopussa. Väliaikaisasuminenkin alkaa tuntumaan lievästi sanottuna puuduttavalta. Puoli vuotta on muutostamme nyt kulunut, ja vaikka asunnossa itsessään ei mitään vikaa olekaan, ei se silti tunnun kodilta. Toisaalta olin varautunut tähän tunteeseen, joten se ei sinänsä yllätä. Välillä vain tuntuu, kuin eläisin vähän sellaista ”välivaihetta” elämässäni. Huomaan monesti aloittavani lauseenikin ”sitten kun” sanoilla. En lähtökohtaisesti tykkää ajatella näin, sillä pyrin aina elämään hetkessä ja nauttimaan niistä asioista, joita elämässä on juuri sillä hetkellä. Toki tulevaisuutta saa odottaa ja fiilistelläkin, mutta ”sitten kun” -fiiliksessä eläminen on ajoittain turhauttavaa ja yllättävän kuluttavaakin.

Tarkoituksenani ei ole missään tapauksessa valittaa, sillä tiedostan varsin hyvin, miten uskomattoman ihanasti asiat elämässäni on. Olen äärimmäisen kiitollinen, että isossa kuvassa minulla ja perheelläni on kaikki asiat todella hyvin ja olemme terveitä. Näinä aikoina tämänkin perusasian arvostaminen on noussut ihan uusiin ulottuvuuksiin. Vielä en ole kuitenkaan täysin luovuttanut joulufiiliksen suhteen – ehkä vain suhtaudun siihen tänä vuonna vähän rennommin ja sekin on ihan ok. Luulen, että kunhan saan puristettua vielä viimeiset työviikot purkkiin, voin sen jälkeen hyvillä mielin rentoutua. Ehkä sen rauhoittumisen myötä se ihana joulufiilisk alkaa pikkuhiljaa tännekin hiipiä <3

Kuvat: @seippi

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.