Sunnuntai-ajatuksia ja asu

Toivottavasti viikonloppunne on sujunut kivasti! Istuskelen jälleen HGK.n jumppasalin aulassa, kun tyttärelläni on jumppatunti. Lilia tykkää valtavasti telinevoimistelusta ja lähtee aina äärimmäisen innoissaan tunnille. On ihanaa, että hän nauttii valtavasti telinevoimistelusta, mutta samalla ajoittain päässäni pyörii ajatus, että onko telinevoimistelu harrastus, johon haluan hänen todella kiintyvän. Olen kuullut, että laji menee aika rajuksi varsin nuorellakin iällä. Onko teillä kokemuksia? Toisaalta Lilialla on paljon muitakin harrastuksia, joten tässä vaiheessa ei välttämättä tarvitse niin isoja päätöksiä tehdä, pääasia, että lapsi viihtyy harrastuksessa.

Ensi viikosta on tulossa kiireinen, kun monia erilaisia työjuttuja tiedossa. Ajattelin, että voisin kuvata ”viikko kuvina” postausta ensi viikon ajan, niin näette vähän paremmin mitä kaikkea viikkooni kuuluu.

Nyt toivottelen teille rentouttavaa sunnuntai-iltaa!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

5 kommenttia

  1. Elli 18.11.2019

    Harrastin telinevoimistelua 4-vuotiaasta lähtien reilun kymmenen vuoden ajan ja tykkäsin ihan mielettömästi 🙂 Mielestäni telinevoimistelu on hyvä harrastus lapselle, sen kautta saa todella hyvän kehon hallinnan ja lihaksiston. Laji on niin kuluttava, että ainakaan minun ei tarvinnut koskaan miettiä syömisiäni tms mikä ei ehkä olisikaan lapselle kovin tervettä. Toki en syönyt roskaruokaa kovin usein, mutta tuskin moni muukaan urheileva lapsi syö 🙂 Ainut mikä vähän harmittaa näin aikuisena on se, että pituuskasvuni loppui 11-vuotiaana ja jäin huomattavasti muita perheenjäseniäni lyhyemmäksi. Toki voi johtua muistakin seikoista, mutta itse olen päätellyt että ainakin osasyynä olisi tuo lapsuuden/nuoruuden harrastus. Telinevoimistelijat kun ovat lähes poikkeuksetta huomattavasti keskimääräistä lyhyempiä. Mutta kiva kun Lilia on innoissaan harrastuksestaan 🙂

    Vastaa
  2. Tilhi 19.11.2019

    Pelkosi telinevoimistelua kohtaan on mielestäni turha. Tyttäreni harjoittelee 11 vuotiaana kolmesti viikossa 1.5h kerrallaan (ja tähän leirit ja kisat päälle) ja on todella innoissaan lajista. Parasta ovat kuulema lajikaverit ja se, että lajissa kehittyy niin nopeasti eteenpäin. Aina on uutta opittavaa. Olemme useiden muiden vanhempien kanssa erittäin tyytyväisiä valmennukseen, kellään ei taida olla pahaa sanottavaa. Asioita tehdään ilon kautta vaikka treenit ovatkin hyvin fyysisiä ja kuluttavia. Lajista saa erinomaisen kropan hallinnan ja lihaksiston lisäksi paljon henkistä mielihyvää kunhan harrastushalu lähtee lapsesta itsestään 🙂

    Vastaa
  3. Jonsku 19.11.2019

    Harrastin telinevoimistelua itse ala-astelaisena ja se toimi kyllä ihan mahtavana oheislajina toiselle lajille. Kehittää todella hyvin voimaa ja kehonhallintaa. Myös oma tyttäreni harrastaa telinevoimistelua ja nauttii siitä paljon. Hänen seurassaan on ainakin mahdollista valita oma tie niin, että voi joko vain harrastaa omaksi ilokseen/oheislajina 1-2 kertaa viikossa tai sitten pyrkiä kisaryhmien kautta ihan huipulle asti. Seuraan usein treenejä salissa ja kyllä siellä näyttää olevan näillä ”huipuillakin” ihan kiva treeneissä. Varmasti Liliallekin löytyy oma sopiva polku lajin parissa. Suosittelen. 🙂

    Vastaa
  4. Sanna 20.11.2019

    Juuri samaa olen tässä lähipäivinä puhunut muutaman ihmisen kanssa ja harmitellut sitä miksei lapsi saa harrastaa rennosti ilman painostusta ja vaatimuksia. Itse olen siis kuullut lajista työni kautta ihan samaa kuin sinäkin sekä nähnyt näin tapahtuvan yhden läheisen lapsen kautta.
    Ihanaa Joulun odotusta!

    Vastaa
  5. Aurora 02.12.2019

    Varmaan urheilulajista riippumatta valmentajissa ja seuroissa on eroja sen suhteen, mitä lapsilta vaaditaan ja miten heitä kohdellaan. Voimisteluliitto on viime aikoina kiinnittänyt erityistä huomiota tasavertaisuuteen ja terveydellisiin (henkisiin ja fyysisiin) seikkoihin, ja monissa seuroissa nuorten valmentajia ja ohjaajia koulutetaan ja mentoroidaan näiden teemojen tiimoilta. Telinevoimistelu ja kaikki muutkin voimistelulajit ovat aivan upeita harrastuksia (Suomessa tyttöjen liikuttavin laji on voimistelu!), ihanaa että tyttäresi on siitä innostunut! Jos telinevoikka käy yksinäiseksi eikä yksilösuorittaminen olekaan Lilian juttu, niin sieltä saaduilla valmiuksilla on helppo mennä mukaan vaikkapa joukkuevoimisteluun, team gymiin tai tanssiin. Kannattaa perehtyä seuran linjauksiin valmennuksen periaatteista, ja käydä seuraamassa välillä treenejä – sekä tietenkin kysellä lapselta itseltään, oliko kivaa 🙂 Uskon että niillä tiedoilla pääsee pitkälle, eikä lajin vaihtoa kannata pitää ensisijaisena ratkaisuna jos jotain epämieluisaa ilmenisikin. Seurojakin on pääkaupunkiseudulla niin useita.
    Ihania harjoitteluhetkiä Lilialle!

    Vastaa