Eilen oli hyvä päivä. Ei mitenkään erikoinen tai normaalista poikkeava, mutta silti oli jotenkin erityisen hyvä fiilis. Eilisen pohjalta ajatuksissani on pyörinyt paljon työnteko ja työn merkitys elämässä. Oletteko koskaan miettineet työn vaikutusta arjen onnellisuuteen ja sitä kautta omaan hyvinvointiin? Työ kun monille on todella suuri osa arkea (jo ihan tuntimääräisestikin) kuinka iso vaikutus sillä on ns. muuhun elämään? Tai jos työ on jollain tasolla epämiellyttävää, kurjaa tai vaikka negatiivista, onko silloin myös iso osa arkeasi kaikkea tuota edellä mainittua? On tietysti hyvin yksilöllistä, millä tavalla kokee työnsä merkityksen ja varsinkin kuinka suuri vaikutus sillä on omaan elämään, ja nimenomaan onnellisuuteen. Osa ihmisistä varmasti antaa työarjen vaikuttaa kokonaisvaltaisemmin omaan elämään kun taas toiset osaavat vetää tiukan rajan näiden kahden välille. Joillekin työn ei tarvitse olla ”se juttu” vaan onnellisuuden ainekset kootaan muista asioista.
Jokainen rakentaa onnellisuuden omalla tavallaan. En osaa sanoa oikeaa reseptiä onnellisuuteen, mutta itselläni onnellisuus lähtee sisältäpäin ja koostuu yksinkertaisista asioista. Minulle onnellisuus merkitsee nimenomaan arjen mielekyyttä, iloa ja hyvänolon tunnetta. En voisi kuvitella rakentavani elämääni niin, että onnellisuuteni nojautuisi pelkästään viikonloppuihin, lomiin tai muihin ”spesiaaleihin” hetkiin. Arki on kuitenkin niin iso osa elämää, että sen mielekkyyteen on hyvä keskittyä. Minulle ne ovat muun muassa perhe, läheiset ihmiset, sosiaaliset suhteet, liikunta ja terveys. Minulle myös oma työ on asia, joka kuuluu vahvasti jokapäiväiseen elämääni ja tekee minut onnelliseksi.
Itselläni oli selvät suunnitelmat lukion jälkeen siitä, mitä haluan tehdä ja missä haluan opiskella. Elämä kuitenkin tuli väliin ja suunnitelmani heittivät 100% voltin. En silloin päässyt sitoutumaan unelmieni opiskelupaikkaan, mutta en kuitenkaan koskaan päästänyt irti haaveistani. Päämääräni on aina ollut sama, mutta kulkemani reitti olikin toinen. En tiedä oletteko kuulleet tai uskotteko vetovoiman lakiin, mutta itselleni sillä on vahva merkitys. Ajattelen, että asiat, joita minulle elämässä tapahtuu heijastuu omista ajatuksistani, toiveistani ja unelmistani. Toisin sanoen, jos haluaa elämäänsä jotain asiaa tai vaikkapa jotain muutosta, on tärkeää fokusoida huomio ja ajatukset siihen mitä haluaa ja alkaa toimimaan. Osa toimista voi olla tietoisia toimia, mutta suuri osa valinnoista tapahtuu myös alitajuntaisesti. Teet tiedostamattasi koko ajan pieniä toimia ja valintoja kohti unelmiasi.
Kovan työn, oman intohimon ja muutaman onnenkantamuksen kautta olen ajautunut tähän pisteeseen, jossa silloin koulunpenkillä toivoin joku päivä olevani. Päästä työskentelemään oman intohimon parissa ja kokeilla luovuuttaan. Tekemisissäni minua on aina ohjannut oma intohimo. Koen kiitollisuutta tämän hetkisestä työstäni, joka on intohimoni ja unelmani. Se tunne, kun nauttii työstään niin paljon ettei se edes melkein tunnu työltä. Asia, joka alkoi harrastuksena, mutta nyt työllistää minut kokopäiväisesti. Tästä faktasta olen äärimmäisen kiitollinen ja onnellinen, sillä tiedän, että mielekäs työ ei missään nimessä ole itsestäänselvyys.
Olen aina ihaillut äärimmäisen paljon ihmisiä, jotka rohkeasti lähtevät opiskelemaan, kouluttautumaan tai työskentelemään kohti unelmaansa. Haaveet ja unelmat saattavat kuitenkin selkiytyä ja muuttua vasta ajan mittaan vuosien varrella. Olen saanut läheltä seurata, kuinka muutamat ystäväni ovat rohkeasti vaihtaneet opiskelupaikkaa ja alaa kohti paremmin omia unelmiaan vastaavia tavoitteita – kun hammaslääkäri ei ollutkaan unelmien ammatti vaan intohimo vei lopulta luovemmalle alalle. Lopetuspäätös monen vuoden opiskelun jälkeen ei ole helppo, mutta varmasti pitkällä tähtäimellä oikea ja palkitseva. Olisiko parempi olla epämiellyttävässä työssä ja harmitella vuosien päästä ”miksi en aikoinaan vaihtanut alaa”. Ymmärrän, että opiskelupaikan tai työpaikan jättäminen tai vaihtaminen uuteen ei todellakaan ole läpihuutojuttu – mutta silti haluaisin rohkaista kaikkia miettimään aina aika ajoin: Tekeekö nykyinen opiskelupaikkani minut onnelliseksi? Olenko oikealla alalla? Arvostetaanko minua työpaikalla/työyhteisössä? Onko rahallisen korvauksen lisäksi työssäni muita kannusteita?
Oletko sinä siis opiskellut hammaslääkäriksi, vai tarkoititko sillä ystävääsi? Kiinnostaa kovasti mitä olet opiskellut. 🙂 Hienoa että olet päässyt unelmiesi työhön! Itselläni on iso prosessi meneillään, kun opiskelin yliopistossa ammatin jossa en viihdy. :/ Pakko vaan uskaltaa kokeilla jotakin muuta, vaikka kolmen lapsen äitinä vaatii rohkeutta hypätä tuntemattomaan.