Tällä kertaa bloginkin puolella hieman arkisempaa postausta. Kokosin yhteen puhelimella räpsittyjä kuvia viime viikolta. Mitä kaikkea viime viikkooni kuului?
Tapaamisia
Jokainen työviikkoni sisältää paljon ns. näkymätöntä työtä, jota ei blogissa tai somekanavissani näe. On paljon tapaamisia asiakkaiden kanssa, kampanjoiden suunnittelua, vierailuja erinäisissä paikoissa ja niin edelleen. Tähän kaikkeen ”taustatyöhön” menee kuitenkin suhteellisen paljon työtunteja. Yritän olla aina mahdollisimman tehokas ja sopia useita tapaamisia samalle päivälle. Sitä vastoin pyrin pitämään myös kokonaisia kotitoimistopäiviä, jolloin vastailen sähköposteihin, kirjoittelen postauksia ja muokkaan kuvia.
Työpalavereja ja lounaita ulkona
Viime viikolla saimme jo maistiaisia (toivottavasti) aurinkoisesta ja lämpimästä kesästä! Siksi sovinkin muutaman työpalaverin lounasaikaan jonnekin aurinkoiseen kahvilaan. Muutamia suosikkilounaspaikkojani Helsingissä ovat mm. Teatteri ja Pupu (keskustassa) sekä Etelä-Helsigissä Löyly, Cafe Birgitta ja Lungi. Kävin myös parina päivänä mieheni kanssa lounaalla ulkona, koska sää oli niin uskomattoman upea. Koska me teemme molemmat mieheni kanssa kotoa käsin töitä päivisin, pystymme nauttia kahdenkeskeisistä lounashetkistä yllättävän usein. Ihana pieni piristys arkipäivään.
Kauneudenhoitoa
Viime viikolle osui myös kuukausittainen ripsihuoltoaikani. Käyn Blue Lagoonissa Helsingin Kolmikulmassa huoltamassa ripseni. Samassa paikassa hoidan myös tarvittaessa suihkurusketuksen kuntoon.
Puistossa
Mieheni tekee iltapainotteisesti töitä, mikä tarkoittaa sitä, että minun vastuulleni jää ”arkiruljanssin” pyörittäminen iltaisin lasten tultua päiväkodista kotiin. Oman työpäivän jälkeen haen lapset päiväkodista, tulemme kotiin syömään ja sen jälkeen pitää kehitellä jotain aktiviteettia lapsille. Milloin se on puistoa, milloin pyöräilyä, milloin jalkapalloa. Molemmat lapsemme aloittivat jalkapallon nyt keväällä ja ainakin toistaiseksi ovat siitä aivan innoissaan. Vaikka ajoittain minut valtaa ”kun yksi duuni loppuu, toinen alkaa” -tyylinen fiilis, kokonaiskuvassa lapset tasapainottavat ihanasti elämää. Itseni tuntien, voisin hyvin kuvitella tekeväni töitä yötä myöten, mutta koska klo 16 on pakko laittaa läppäri kiinni, pääsen irtautumaan työstäni tällä hetkellä kiitettävän hyvin. On ihanaa kun lasten kanssa ollessa saa keskittyä vain yhteen tärkeään asiaan, heihin.
Siivouspäivä
Tämän viikon lauantaina, 25.5, vietetään Helsingissä virallista siivouspäivää. Se tarkoittaa sitä, että kirppispöydän voi pystyttää minne vain, kadunvarteen tai puistoon esimerkiksi. Minulla on kertynyt niin paljon ylimääräistä tavaraa taas nurkkiin, joten päätin tänä vuonna osallistua tähän tapahtumaan. Tulen siis pystyttämään kirppispöydän jonnekin Kaivariin tulevana lauantaina. Myyntiin tulee omien vaatteiden ja asuteiden lisäksi myös lastenvaatteita. Minun vaatekokoni on XS-S / 34-36 ja kengänkoko 37. Myyn samalla kertaa myös paljon lastenvaatteita, joita löytyy sekä tytöille että pojille aina 0-4 vuotiaiden välillä. Mukana minun kanssa myymässä on myös äitini, joka myy omia vaatteitaan (koko M). Laitan vielä myöhemmin tällä viikolla koordinaatteja instagrammiin, missä paikassa tulemme lauantaina tavaroitamme myymään, joten kannattaa ottaa seurantaan instatilini @mettiforssell.
Kasvatusalan ammattilaisena olen sitä mieltä, ja kollegoiden kanssa jutellutkin monesti, miten nykyään vanhemmat ajattelee, että lasten kanssa pitää kokoajan tehdä jotain. Että sen sosiaalisen päiväkotipäivän jälkeen pitää olla sitä ja tätä menoa sinne ja tänne. Ennenvanhaan oltiin paljon enemmän kotona, ihan vaan tekemättä mitään kummallista, lapset leikkivät omiaan, piirtelivät, välillä vähän riitelivät ja taas leikittiin. Nykyelämä on kovin hektistä, ja lapsetkin totutetaan siihen pienestä pitäen. Harrastukset on tosi ok juttu, tietenkin, mutta kerran pari viikossa riittää – iltoja on hyvä rauhottaa kodille ja tavalliselle yhdessäololle myös. Eikä lasten kanssa tarvitse aikuisen kokoajan tehdä jotain – he keksivät kyllä leikkejä itsekin.
Päiväkodeissa on kokoajan lisääntymään päin lasten rauhattomuus ja levottomuus, ja väitän että ei pelkästään digiaika ole johtanut siihem, vaan myös se, että he eivät saa olla aikoja tekemättä mitään ihmeellistä, ihan vaan omassa kodissa.
Miettimisen paikka monelle meille vanhemmalle!
Hei, olen kyllä ihan samaa mieltä Pepen kanssa. Aivan kuten yltäkylläisesti kehuttu reippaus, ahkeruus ja toimeliaisuus niin myös rauhoittuminen, hiljentyminen, rentoutuminen ja joutilaisuus ovat aivan yhtä tärkeäitä ja ihailtavia ominaisuuksia ja olotiloja. Rentoutumista voisi pitää tänä päivänä jopa taitona, koska se ei ole aivan itsestäänselvää eivätkä kaikki siihen edes kykene. Rentoutumisella on kuitenkin merkittäviä vaikutuksia ihmisen psyykeen ja kokonaisvaltaiseen hyvinvointiin.
Lasten olisi hyvä antaa kehittää rauhassa omaa mielikuvitustaan ja leikkiä vapaasti myös ilman aikuisen ohjausta. Lapsi ei tarvitse jatkuvia virikkeitä ja lastakin voi opettaa kestämään myös ns. tylsiä hetkiä, koska normaali elämä sisältää aktiviteettien lisäksi tylsiä hetkiä. Joutilaisuus ruokkii luovuutta ja kehittää loogista ajattelukykyä. Levoton, virikkeiden täyttämä ja jatkuvan kiireen ilmapiiri tarttuu aikuisista lapsiin. Tämä lienee syynä lasten lisääntyneeseen ADHD-oireiluun (keskittymisvaikeudet, levottomuus, rauhattomuus), joka näkyy päiväkotienkin arjessa ja luo haasteita kasvatustyöhön ja ryhmädynamiikkaan. Hiljaisemmat ja rauhallisemmat lapset jäävät helposti unholaan, kun keskittyminen menee ylivilkkaiden lasten tarpeisiin sekä heidän rauhoittamiseen ja vahtimiseen (ettei mitään vahinkoja satu).
Suhtautuminen kiireeseen ja jopa sen ihannointi on jotenkin vinksahtaneen normaalia tänä päivänä. Esim. työelämässä kiirettä ei pidetä enää tilapäisenä ilmiönä vaan se on normaali olotila. Saatetaan jopa ajatella, että jos jollain ei ole jatkuvaa kiirettä, hän on laiska, tehoton ja saamaton. Tämä vääristää ajantajuamme ja ylipäätään ajatteluamme ajasta ja suhtautumistamme aikaan. Uskon myös vahvasti, että lisääntynyt työuupumus johtuu tästä kiireen ja tehokkuuden ihannoinnista.
Haluaisin vielä painottaa, että en missään nimessä halua moralisoida tai kritisoida tällä kirjoituksellani sinua Metti tai ketään muutakaan vanhempaa. Jokainen vanhempi haluaa varmasti vain parasta lapsilleen ja tietää itse mikä on hyväksi omille lapsilleen. Metti olet varmasti ihana äiti, se välittyy postauksistasi – sitä en epäile yhtään. <3 Lapsetkin ovat yksilöitä ja samat metodit eivät välttämättä toimi joka perheessä ja jokaisen lapsen kohdalla. 🙂 Tämän kirjoituksen tarkoituksena on yleisellä tasolla herätellä ihmisiä ajattelemaan, miten aikaan suhtaudutaan ja ehkä myös suomaan itselleen ja läheisilleen aikaa vain olla. Suhtautumaan lempeästi.
Olen samaa mieltä siitä, että lapsille tekee hyvää kun saa vähän tylsistyä eikä kaikki toimet ja aika ole ohjelmoitua. Mutta kyllä ainakin mun kaksi vilkasta poikaa pitää viedä vielä tarhapäivän jälkeen puistoon tai fillaroimaan. Ei niitä voi koko iltaa neljän seinän sisällä pitää ? Yleensä säässä kuin säässä käydään ulkoilmassa. Tätä taitaa Mettikin aktiviteeteilla tarkoittaa?