Kaksikielisyys voi olla haaste, mutta sitäkin enemmän rikkaus. Kuinka upeaa on puhua äidinkielenään kahta kieltä? Saan lukijoiltani aika ajoin kysymyksiä lapsiemme kaksikielisyydestä, joten päätin kirjoittaa aiheesta syvemmin oman postauksen muodossa.
Meille oli heti lastemme syntymästä asti selvää, että heistä tulisi kaksikielisiä. Minä puhuisin heille suomea ja mieheni ruotsia. Asiasta ei edes sen enempää keskusteltu vaan päätös tuli automaattisesti. Päädyimme valitsemaan lapsillemme viralliseksi äidinkieleksi ruotsin, joka takaa heille ruotsinkieliset päiväkoti- ja koulupaikat.
Koen, että lasten kielen kehityksen kannalta on erittäin tärkeää juurikin vanhempien johdonmukainen kommunikointi lapsilleen yhdellä kielellä. Ei niin, että molemmat vanhemmat puhuvat molempia kieliä. Siksipä olemmekin alusta asti puhuneet mieheni kanssa lapsillemme omilla kielillämme. Vaikka meidän keskeinen kieli on suomi, on mieheni aina puhunut kaikki asiat lapsillemme ruotsiksi. Kielen kehityksen kannalta on myös tärkeää, että vanhempien lisäksi perheellä on myös muita sosiaalisia kontakteja, joiden avulla kehittää kielitaitoa. Siksi olenkin äärimmäisen kiitollinen siitä, että olemme asuneet juuri nyt Suomessa, jossa lapsemme saavat kasvaa kielen kannalta positiivisessa ympäristössä. Tilanne olisi varmasti aivan toinen jos esimerkiksi edelleen asuisimme Saksassa. Siellä vieraankielinen ympäristö sekä äidinkieltä puhuvien läheisten määrä olisi todella paljon pienempi. Täällä Suomessa meillä on perhe- ja lähipiirissä molempia kieliä puhuvia läheisiä, jotka ovat päivittäisessä tekemisessä lastemme kanssa. Suomenkieli tulee hieman vahvempana perhepiireistämme, sillä miehenikin tulee perheestä, jossa äiti on suomenkielinen ja isä ruotsinkielinen. Näin ollen lastemme lähisukulaisista ainoastaan lastemme fafa (mieheni isä) sekä mieheni sisko sekä kaksi serkkutyttöä puhuvat lapsillemme ruotsia. Muuten sukulaiset ovat pitkälti suomenkielisiä. Ruotsinkielinen päiväkoti tosin tasapainottaa tilannetta sekä ruotsinkieltä puhuvien ihmisten määrää lastemme elämässä.
Minulta usein kysytään kumpi kieli on lapsillamme vahvempi? Se on vaihdellut, mutta tällä hetkellä koen, että molemmat kielet ovat yhtä vahvoja. Molempia kieliä lapsemme puhuvat ja ymmärtävät. Toki välillä menee sanoja sekaisin, mutta se on täysin luonnollista. Perheemme yhteinen kieli on suomi, mutta lapsiemme puhuvat toisilleen ruotsia. Leikitkin taittuvat aina ruotsiksi. Varmaan ruotsinkielisellä päiväkodilla on vaikutusta tähän asiaan.
On ihan uskomatonta kuinka nopeasti lapset oppivat sen, mitä kieltä kenellekin puhutaan. Tyttäremme on aina ollut todella tarkka siitä, että mamma puhuu suomea ja pappa ruotsia. Jos hänelle edes yrittäisi puhua toista kieltä, huomauttaa hän asiasta välittömästi, esimerkiksi sanomalla; ”mamma sano suomeksi!”. Lucas ei puolestaan ole niin tarkka kuin Lilia, tosin hänen kielitaito ei vielä ole aivan yhtä sujuvaa kuin neidin. Huomaan, että monet päivittäiset ilmaisut ovat pojallemme helpompia ruotsiksi ja siksi hän niitä usein minullekin käyttää. Esimerkiksi ”får jag” on paljon helpompi sanoa kuin ”saisinko” tai ”förlåt” on helpompi kuin ”anteeksi”. Silti vaikka hän minulle puhuisi ruotsia, sanon aina saman lauseen tai sanan hänelle heti perään suomeksi. Hän aina toistaa sen, mutta kuitenkin taas hetken päästä aloittaa sanomalla ruotsiksi jotain. Tiedän tämän kuitenkin tasaantuvan ajan myötä kun hänen kielitaitonsa paranee entisestään.
H&M Jacket & Knit
Acne Jeans
Gucci Bag
Mango Jewellery
Zara Boots
Onko siellä ruudun toisella puolen kaksikielisiä? 🙂 Tai kaksikielisten lasten vanhempia?
Kivaa ja mielenkiintoista kun kirjoitit aiheesta! Itse asiaa läheltä seuranneena ymmärrän täysin mistä puhut. Asun ulkomailla ja olen Au pairina tällä hetkellä. Tyttö puhuu päivät englantia mutta minulle ja äidille vaihtaa kielen automaattisesti. Ihan jopa naurettavan hauskaa kuinka tyttö ihan hämmästyy jos puhun englantia toisille ihmisille tai yritän selventää hänelle jotain asiaa sanomalla asian myös englanniksi. Lapset niin tietävät mitä kieltä kukin puhuu 😀 Tyttö myös aina leikkii itsekseen englanniksi.
Kirjoita aiheesta jatkossakin, kielen kehitystä on niin mielenkiintoista seurata!
Kivaa loppuviikkoa <3
Mä puhun ajoittain lapsellemme ruotsia, mieheni aina suomea. Pitäisi varmaan puhua aina ruotsia, jotta kieli tarttuisi poikaan. Sukulaisista osa puhuu suomea. Toivoisimme pojallemme ruotsinkielistä päiväkotia, mutta en ole varma pääseekö hän sinne. Olisi vaan hyvä päästä ruotsinkieliseen päiväkotiin, jotta ruotsi tarttuu häneen kunnolla, muuten
Me olemme mieheni kanssa molemmat kaksikielisiä (minulla vahvempi ruotsi, hänellä suomi). Meidän yhteinen kotikieli on ruotsi mutta mies puhuu lapsille suomea, kun taas minä ruotsia. Vanhin lapsistamme käy myös englanninkielistä päiväkotia ja puhuu englantiakin jo ihan sujuvasti. Olemme aina lukeneet lapsillemme todella paljon ja sen todellakin huomaa esikoisemme kohdalla, sillä hän käyttää erittäin rikasta kieltä sekä ruotsia että suomea puhuessaan. Minä olen todella kiitollinen kaksikielisyydestäni ja olen aina tuntenut itseni hyvin skanidaaviseksi tämän takia. Olen myös kiitollinen siitä, että pystymme tarjoamaan kaksikielisyyden myös lapsillemme 🙂
Meillä puhuttiin ja puhutaan vaan suomea kotona, mutta isoäitini puhui meille ruotsia. Pääsimme sisarusteni kanssa ruotsinkieliseen dagikseen, ja sieltä kouluihin jne. Vaikka hankalaa olikin alussa, olen kaksikielisyydestäni aivan yltiökiitollinen perheelleni ja sukulaisille jotka sen ahkeralla työllään meille soi! Ja sanat menee edelleenkin sekaisin, sain vasta ylä-asteella tietää, että ”kiraffi” ei olekkaan sana suomeksi ?
Mielenkiintoinen aihe. Asun vakituisesti Ranskassa ja jos joskus ranskalaisen mieheni kanssa lapsia saamme, aion ehdottomasti puhua heille ainoastaan suomea 🙂 Silläkin uhalla, että mies kokee itsensä ulkopuoliseksi, koska ei ymmärrä (tästä syystä ilmeisesti valitettavan moni suomalainen äiti täällä jättänyt äidinkielensä ”opettamatta”)
Täällä Ruotsissa sama, en tunne yhtäkään suomi/ruotsi perhettä jonka lapset osais suomea (suurimmassa osassa nimenomaan äiti suomesta..) Se on tosi sääli :/ Ite aion opettaa lapsilleni omaa äidinkieltäni vaikka tuleva mieheni oisi mistä!
Moikka! Meillä on aivan sama tilanne kuin mitä teillä ja alusta asti oli selvää että lapset laitamme ruotsinkieliseen päiväkotiin. On ollut ihan mieletöntä seurata miten hienosti lapset oppivat molempia kieliä. Mutta ihan kiinnostaisi tietää että miten hyvin osaat itse ruotsia ja puhutko sitä esim. dagiksessa tms? Vaikka päiväkoti oli selvä valinta, koulu taas hieman mietityttää. Osaan itse ruotsia ihan kohtuullisen hyvin mutta silti mietin miten pystyn auttamaan koulutehtävien kanssa kun kuitenkaan sanavarasto ei ole niin kattava. Toisaalta taas se on sitten myös itselleni sopiva hetki opetella kieltä lisää, se vain vaatii toki omaa aktiivisuutta. Olisi kiva kuulla mitä mieltä olet tästä ?
Hei, pakko sanoa, että kyllä se kieli sujuu vanhemmilta varmasti! Minut on laitettu pienenä ruotsinkieliseen kielikylpyyn ja kävinkin ruotsiksi koko peruskoulun ja päiväkodin. Vaikka perhetaustani on täysin suomenkielinen, muistan että vanhempani pärjäsivät kouluaikoinani erinomaisesti ihan omalla kouluruotsillaan. Jos ei muuten niin iltaisin väännettiin koulutehtäviä niin, että isä etsi sanakirjasta luettelemiani sanoja. 🙂
Kiitos paljon tästä kannustuksesta ☺️ Naurahdin tuon viimeisen lauseen kohdalla, sillä näin mitä luultavimmin tulee käymään. Onneksi kuitenkin nykypäivänä on google, ei tarvitse sentään sanakirjasta niitä sanoja etsiä ?
Keskieuroopassa tällaista keskustelua ei tarvitse käydä. Siellä lapset oppivat helposti Saksan, Ranskan, Italian ja koulussa englannin. Itse kaksikielisenä ja useita vuosia Euroopassa asuneena tiedän että minkä pienenä oppii, sen vanhana taitaa. Mieheni on syntynyt Ruotsissa ja muuttanut myöhemmin Suomeen. Hän on käynyt koulunsa Suomessa mutta lapsuuden ruotsi on jäänyt muistiin ja taittuu hienosti.
Ollaan kaksikielisiä! Minä puhun Ruotsi ja mies suomea. Poika käy suomenkielisen päiväkodissa. Minä olen ainut joka puhu ruotsia hänelle täällä suomessa,koska mun perhe on Ruotsissa. Suomen kieltä on paljon vahvempi. Hän ymmärtää kaikken mitä mä puhun mutta vasta aina suomeksi. Toivon että oppi sitä ruotsia että voi puhua myös mun vanhempien jne kanssa. Varmaan ajan kanssa. Mutta luulen myös että päiväkoti vaikuttaa paljon.
Kyllä on minun poikaystävä on suomenruotsalainen että hänen äiti on suomenkielinen ja hänen isä on ruotsinkielinen mutta kokoperhe puhuu ruotsia
Kiitos postauksesta! Me ollaan suomenkielinen perhe, lasten hoitokieli on englanti ja ympäristössä puhutaan kolmatta kieltä. Melkoinen sekamelska siis, mutta aikamoinen rikkaus oppia monta kieltä jo lapsena – käy silloin niin helposti!
Oonkin odottanut, että milloin postaat tästä aiheesta! Oon seurannut ”mielenkiinnolla” lastenne kielen kehitystä, sillä olen puheterapeuttiopiskelija. On ollut hauskaa seurata ja analysoida sinun ja miehesi ig-stooreista miten lastenne kielet ovat lähteneet kehittymään. Ja kehitys on kyllä edennyt samaan normaaliin tapaan kuin yleensä kaksikielisillä lapsilla (vaikka toki paljoahan ei pelkkien videopätkien välityksellä näe). Kiva huomata, että olette kiinnostuneet lastenne puheen ja kielen kehityksestä, ja tuette sitä parhaalla mahdollisella tavalla. On ylipäätään jännittävää miettiä, kuinka erilaista kaksikielisenä on tähän maailmaan kasvaa. Heillä on ihan oma kokemusmaailmansa ja esimerkiksi aivojen kielellis-kognitiivinen hermoverkko, joka vastaa kielellistä toiminnoista, on ihan omanlaisensa. Haha, on muuten todettu joissain tutkimuksissa, että kaksikieliset altistuvat Alzheimerin taudille keskimäärin 4 vuotta myöhemmin, ja omaavat ikääntyneenä paremman työmuistin ja toiminnanohjauksen taidot. Eli kaksikielisyydestä on siis kognitiivista etuakin. Nämä tässä vain mainitakseni kun luen samalla ikääntyvien kommunikoinnin häiriöt -tenttiin 😀
Ihanaa joulunaikaa teidän perheelle!
Meillä on kotona käytössä kolme kieltä ? Asutaan Englannissa, käydään paljon leikkiryhmissä ym missä tietysti englanti kielenä ja neuvolassa ym, minä puhun suomea kotona ja isä yorubaa. Käydään myös vauvaviittomakielen tunneilla eli onhan meillä tavallaan neljä kieltä ? Tytär on vasta 9kk eikä puhu vielä mitään, välillä kuuluu da daa mutta onko se sitten ”daddy” vai vaan daa daa niin siitä en osaa sanoa ? Huomaan että itselleni suomeksi puhuminen on täysin luonnollista kotona, mutta juurikin näissä leikkiryhmissä sitä usein vaihtaa englanniksi kun on mukana muitakin. Mielenkiinnolla kyllä odotan miten puhe alkaa kehittymään!
Kiitos paljon tästä postauksesta, meillä on esikoinen syntymässä toukokuussa ja olen pitkään pohtinut tätä kieliasiaa hänen kannaltaan. Oma äidinkieleni on ruotsi ja miehen on suomi. Ystäväpiirini on nykyään täysin suomenkileinen ja perheenkin kanssa puhumme vain suomea. Haluaisin kuitenkin että lapseni oppisi molemmat kielet kuten minäkin! Sain tästä valtavasti kannustusta, eiköhän meidänkin perhe pärjää tässä! 🙂
Meillä lapset ovat myös kaksikielisiä. Asutaan ulkomailla ja lapset käyvät saksankielistä koulua. Kotona puhutaan pääasiassa suomea, joskus lapset pelaavat/riitelevät saksaksi tai toisinaan eivät osaa selittää koulussa tekemiään asioita suomeksi. Vanhimmalle on suomi vielä helpompi kieli, mutta nuoremmille saksa on helpompaa. Joistain sanoista huomaa, että käyttävät suomen sanoja saksalaisittain ja korjaan kyllä aina heidän puhetta. Täytyy toivoa, että suomi pysyy sujuvana, kovasti tuetetaan sitä kirjoilla ja suomalaisilla elokuvilla yms.