SISARUSSUHTEISTA

Sisarussuhteet ovat yksiä pisimpiä ja tärkeimpiä sosiaalisia suhteita ihmisten elämässä. Kuinka usein pohditte sisarussuhteiden vaikutusta jokapäiväiseen elämäänne? Oletteko läheisiä sisarustenne kanssa? Miten suhteenne on muuttunut esimerkiksi iän tai aikuistumisen myötä? Monet teistä ovat toivoneet sisaruksiin liittyvää postausta, joten tänään ajattelin kirjoittaa teille hieman omista sisarussuhteistani sekä yleisesti pohtia yleisesti niiden vaikutusta elämässämme.

Minulla on kaksi pikkuveljeä. Toinen pikkuveljeni on minua kolme vuotta nuorempi ja toinen on äitini uudesta avioliitosta syntynyt velipuoli, joka on tällä hetkellä teini-iässä.

Kolme vuotta nuoremman pikkuveljeni kanssa olemme aina olleet kuin kissat ja koirat. Lapsuudessa muistan, että riitoja ja kähinää syntyi asiasta jos toisesta. Leluista, tietokoneesta, jakamisesta, you name it. Nyt kun itselläni on omia lapsia ymmärrän (tai pikemminkin säälin) omia vanhempiani, jotka ovat joutuneet kuuntelemaan meidän kahden kahinoita koko lapsuutemme ajan. Vaikka vanhempamme kuinka tasapuolisesti meitä kohtelikin, kaksi todella kilpailuhenkistä ja temperamentista lasta sai kyllä riidan aikaiseksi vaikka ja mistä. Kuitenkin nyt aikuisina nauramme yhdessä veljeni kanssa niille lapsuuden turhille kinasteluille ja mietimme miten ihmeessä olemme saaneet riitoja mitä naurettavimmistakin asioista aikaiseksi. Nyt aikuisiällä kilpailuhenkisyys ja ristiriidat ovat muuttuneet yhteistyöksi ja toisen auttamiseksi.

Nuoremman pikkuveljeni kanssa minulla on puolestaan ollut aina täysin erilainen suhde. Varmaan jo siitäkin syystä, että ikäeromme on 12 vuotta. Olen aina suhtautunut häneen hoivaavasti ja todella ”pikkuvelimäisesti”. En tiennyt lapsena mitään parempaa kuin pikkuveljestäni huolehtimisen. Muistan kuin eilisen, kuinka joka päivä poljin pyörällä koulusta kotiin toivoen, että pikkuveljeni olisi herännyt päiväuniltaan ja pääsisin taas leikkimään hänen kanssaan ja hoitamaan tätä. Muistan kuinka toivon, että vanhempani menisivät joskus jonnekin ulos, että pääsisin ottamaan kunnolla vastuun veljeni hoitamisesta, sillä rakastin hänen syöttämistä, kylvettämistä, nukuttamista eli ylipäätään hänen hoitamistaan yli kaiken. Ehkä tällä kaikella on ollut iso merkitys siinä, miksi äitiys on tullut minulle aina niin luonnostaan. Minulle vauvan itkut, huudot tai ylipäätään miten vauvojen kanssa ollaan ei tullut yllätyksenä, vaikka itse tulinkin äidiksi verrattain nuorena.

Vaikka rakastankin molempia pikkuveljiäni hurjasti, en kuitenkaan koe olevani kovin läheinen kummankaan kanssa, ainakaan tällä hetkellä. Uskon sen johtuvat pitkälti siitä, että me kaikki olemme hyvin erilaisissa elämäntilanteissa juuri nyt. Itse olen ruuhkavuosien kourissa ja elän kaikin puolin kiireistä lapsiarkea, kun taas toinen pikkuveljeni viettää opiskelijaelämää Oulussa ja toinen teini-ikäinen asuu vielä kotona vanhempien kanssa. Ikäero tai sukupuoli eivät mielestäni olekaan niitä erottavia tekijöitä sisarusten välillä (tai ylipäätään ihmisten) vaan pikemminkin juuri elämäntilanne ja -tyyli. Kyllähän ihmiset yleensäkin löytävät toisia samanhenkisiä ihmisiä ja luovat ystävyyssuhteita samassa elämäntilanteessa tai samanlaista elämäntyyliä viettävien ihmisten kanssa. Miksi tämä sama ei voisi päteä myös sisarussuhteisiin? Toki uskon ja toivon, että jossain elämänvaiheessa lähennymme veljieni kanssa enemmän ja että voisimme jakaa aikuiselämänkin asioita toistemme kanssa. Haluan kuitenkin olla heille nyt ja aina se huolehtiva ja rakastava isosisko, jonka puoleen voivat aina kääntyä.

Saman olen huomannut myös ystävyyssuhteissa – ikäero on vain numero eikä pelkästään merkitse mitään. Monet ystäväni ovat minua vanhempia, mutta olen paljon läheisempi heidän kanssaan samanlaisen elämäntilanteemme vuoksi. Vertaistuki, asioihin suhtautuminen, huumori ja tietynlaiset arvot ovat vahvoja yhdistäviä tekijöitä ihmisten välillä.

Olen myös päässyt seuraamaan läheltä siskosten suhteita, sillä todella monilla (oikeasti huvittavan monilla!) läheisimmistä ystävistäni jokaisella on kaksi siskoa, eli perheessä kolme tyttöä. On ollut upeaa seurata vierestä ja huomata miten aikuisiällä näiden siskosten suhteista muodostuu usein korvaamattomia ja ihanan läheisiä ystävyyssuhteita. Tällä en tietenkään tarkoita sitä etteikö myös veljen ja siskon välille voisi muodostua todella läheistä suhdetta. Mutta mietin, että muodostuuko veljesten tai siskosten välille luonnollisemmin aikuisiällä läheinen suhde? Aikuisiällä kun naiset jakavat keskenään helpommin tietynlaisia asioita kun taas miehet voivat saada toisilta miehiltä, eli tässä tilanteessa veljiltään, tietynlaista seuraa ja tukea?

H&M Coat (gifted) / H&M Sweater / Gucci Belt / Bershka Jeans / Chanel Bag / Louis Vuitton Boots

Olisi todella kiva kuulla minkälaisia sisarussuhteita teillä siellä ruudun toisella puolella on? Minkälainen vaikutus sisarussuhteilla on teidän elämäänne vai onko niillä vaikutusta ollenkaan? Entäpä te, jotka olette ainoa lapsi perheessä? Miten te koette asiat? Olisitteko lapsena, tai nyt aikuisena, kaivanneet sisaruksia vai onko ollut hyvä olla perheessä ainoa lapsi? Mielestäni todella kiehtova aihe ja olisin todella kiitollinen jo mahdollisimman moni osallistuisi keskusteluun kommentoimalla <3

Ihanaa uutta viikkoa kaikille! xx

Photos: Kaisa Turunen/ edit by me

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

20 kommenttia

  1. Viivi 15.01.2018

    Kiva pohdiskeleva postaus sisarussuhteista! Itselläni ei ole lainkaan sisaruksia, joten on mielenkiintoista kuulla millaiset välit sinulla on veljiisi – varsinkin, kun toinen heistä on sinua yli 10 vuotta nuorempi.

    Lapsena olisi ollut ajoittain mukavaa, jos olisi ollut sisaruksia leikkikavereina. En kuitenkaan haluaisi sisaruksia, sillä myönnettäkön olen tottunut ainoan lapsen asemaan eli huomiosta ei tarvitse taistella ja mitään tavaroita yms ei tarvitse jakaa. 😀 Ainoana asiana kaipaan, että minulla olisi melko saman ikäinen sisar, joka olisi myös läheinen ystäväni. 🙂

    Vastaa
  2. Haidi 15.01.2018

    Itselläni on 4 vuotta nuorempi veli ja ikää löytyy siis minulta 27 ja häneltä 23. Nuorena leikittiin ja tapeltiin yhdessä. Ässämix pussin karkitkin piti ensin lajitella väreittäin ja jakaa värit tasan ja sitten vuorotellen valita ylijäämä väreistä ne omat xD meidän vanhemmatkin on siis saaneet kaiken kestää. Nykyään vaihdellaan kuulumisia ja nähdään, hyvät välit meillä on, mutta ei ehkä ne läheisimmät. Tai kaikkea ei toiselle kerrota, menee ehkä kategoriaan jätkien ja naisten jutut. Mutta olemme esimerkiksi nuorempana järkänneet yhdessä juhannus juhlat vanhempien asunnossa, jossa sitten kaveriporukat meni sekaisin. Olemme luonteiltamme päivä ja yö, mutta näin aikuidempana on löytynyt paljon niitä yhteisiäkin piirteitä. Vaikka isosisko saa huolehtia veljestään niin silti välillä itselle tulee pikkusisko fiilis kun veli huolehtii minusta 🙂

    Vastaa
  3. Vera 15.01.2018

    Hei, ensiksi kiitos blogistasi! Se on huikean hyvä!
    Minulla on kaksi isosiskoa ja meillä on ikäeroa jokaiselle noin 2 vuotta. Lapsuudessa toki oli kinastelua, mutta itse koin, että elimme kuitenkin hyvin sovussa silloinkin. Nyt vanhemmiten, olemme kaikki alle 30-vuotiaita, olemme vain lähentyneet entisestään. Toki vaikuttaa sekin, että jokaisella meistä on ollut aina sama harrastus ja kaikki opiskelleet yliopistossa.

    Mielestäni olen onnekas, kun minulle on suotu sisarukset elämääni❤️ Olemme olleet aina läheisiä, pystyneet jakamaan kaiken hyvän ja huonon, mitä elämässä eteen on tullutkaan. On ihanaa, että on tällainen tukiverkko elämässä!

    Vastaa
  4. Kaji 15.01.2018

    Olen itse myös vanhin lapsi. Lapsena tappelin seuraavaksi vanhimman siskoni kanssa _paljon_. Oltiin (ja ollaan) niin erilaisia. Vanhimpana olen luonnostaan aina ottanut vastuuta pienemmistä, ja edelleen olen huolesta sekaisin, jos jollekin tapahtuu jotain / menee vähän huonommin. Nykyään kyllä koen olevani kaikkien kanssa suht läheinen. Tosin nuorimmat on teini-iässä, eikä isosisko oo ehkä prioriteeteissa ihan kärkipäässä just nyt, mutta oon tosi onnellinen meidän kaikkien hyvistä väleistä 🙂 Siskojen kans eri tavalla jaetaan asioita, mut veljiinkin on kivat välit <3

    Vastaa
  5. Hanna 15.01.2018

    Kiva postaus ja kiinnostava aihe! Muutenkin vaikutat huippu tyypiltä 🙂
    Itselläni on 2v nuorempi sisko, meillä on ollut aina läheiset välit. Usein mietin, että olenpa onnekas kun hän on olemassa! Jaamme kaikki asiat, aina voi mennä kylään tai laittaa viestiä 🙂
    Oman kokemukseni mukaan siskosten ja veljesten sisarussuhteet ovat ehkä läheisempiä, kuten kirjoitit. Monilla ystävilläni on veljiä, vaikka olisivat melko samanikäisiä ja samassa elämäntilanteessa, he eivät ole kuitenkaan yhtä läheisiä, vaikka ovatkin tekemisissä. 🙂

    Vastaa
  6. mis on mun veli? 15.01.2018

    Olisin halunnut veljen… kolmen naisen kanssa kasvaneena olen edelleen varma, että edes yksi mies talossa olisi tasapainottanut arkea ja elämää. Isoveljen merkitys korostui itsellä juurikin teininä jolloin siskojen kanssa oli aina jotain kränää… nuoremman siskon kanssa olen läheinen, mutta 10vuotta vanhemman siskon kanssa tuskin voisin olla enempää erilainen… :/ molempien kanssa tullaan toimeen, mutta kyllä se isoveli olis edelleen kiva.

    Vastaa
  7. Marianne 15.01.2018

    Kaunis, mielenkiintoinen rehellinen postaus. Itse olen ainut lapsi ja olen aina haaveillut sisaruksista. Sen sijaan olen todella läheinen vanhempieni kanssa, varsinkin äitini kanssa. Menetin siskoni ollessani vuoden ikäinen joten suhteeni äitiini on todella erityinen. Ajoittain pysähdyn miettimään millaista elämä olisi ollut siskon kanssa … Kiitos jälleen kerran ajatuksien jakamisesta.
    Ihanaa viikon alkua myös sinulle <3
    xx
    http://mariannelle.com

    Vastaa
  8. Ssss 15.01.2018

    Minulla on yksi muutaman vuoden nuorempi pikkuveli ja olemme todella erilaisia, mutta tavallaan hyvin samanlaisia. Kiinnostuksen kohteet ja asioiden tärkeysjärjestys eroavat huomattava, mutta samanlaisia luonteenpiirteitä on myös runsaasti. Meillä oli pienenä todella stereotyyppinen viha-rakkaussuhde. Olimme hyviä ystäviä, leikimme paljon yhdessä, mutta myös tappelimme paljon. Mustelmia tuli aiheutettua runsaasti toisillemme, minäkin menin kerran silmä mustana kouluun ala-asteella. Yläasteikäisenä erot korostuivat ja yhdessä vaiheessa en voinut sietää veljeäni lainkaan. Sen jälkeen, kun molemmilta terävimmät kulmat hieman hioutuivat molempien kasvaessa, aloimme tulla paremmin toimeen. Kinasteluita oli edelleen, mutta ei samalla tavalla kuin aiemmin. Olen luonteeltani huolehtivainen ja jääräpäinen enkä voinut ymmärtää veljeni erilaista näkökulmaa asioihin. Osin tähän vaikutti varmasti myös veljeni synnynnäiset sydänongelmat ja vaikka ne ovat kauan sitten jääneet taakse, olen niistä edelleen huolissani. En sanoisi meidän olevan erityisen läheisiä, mutta meillä on paljon paremmat välit nykyisin ja uskomatonta mutta totta välillä minulla on jopa ikävä sitä raivostuttavaa jäärää 😀

    Vastaa
  9. Hanna 15.01.2018

    Minulla on kolme vuotta nuorempi sisko ja ollaan kyllä läheisiä. Paljon tekemissä ja lapsetkin kuin sisaruksia keskenään. Kyllä mekin lapsena ja nuorena tapeltiin todella paljon ja aika erilaisiakin ollaan mutta tosi tärkeitä toisillemme. Kun muutin kotoa, lähennyttiin. Itse olen haaveillut siskon lisäksi isoveljestä. Minulla sellaista ei ole mutta olen onnellinen että omalla tytölläni on. Omilla lapsillani on alle kahden vuoden ikäero ja he ovat kyllä todella läheisiä (ja nahisevatkin kaiken aikaa). On hauska kuitenkin huomata miten huolehtivat ja pitävät toistensa puolta. Pikkusisko mahtuu myös hyvin mukaan pojan kavereidenkin seurassa. Oli ihana nähdä miten kaksi pikkusiskoa mahtui 10 pojan joukkoon, kun syksyllä juhlittiin pojan kaverisynttäreitä. Kukaan ei myöskään kyseenalaistanut pikkusiskojen järjestämää ohjelmaa vaan olivat kaikki innolla mukana. Näistä ihanista, timanttisista pojista kyllä näki, että pitävät aina näistä tytöistä huolta jos tarve tulee ❤ On myös ihana huomata miten tytöt ja pojat tulevat kivasti juttuun keskenään. Kun itse olin alakoulussa, kyllä me oltiin paljon paljon arempia poikien suhteen. Nykylapsille se on onneksi ihan luonnollista jo uuden koulusysteeminkin kautta ja kun on veli ja sisko, sekin varmasti helpottaa asiaa. Tulet ehkä huomaan tämän myös omien lastesi kanssa. Ihanaa uutta viikkoa!

    Vastaa
  10. Katariina 15.01.2018

    Heippa ihastuttava Metti!??

    Aloin lukemaan blogiasi viime vuonna pienten ennakkoluulojen siivittämänä, mutta nyt nöyrästi totean kuinka väärässä olinkaan sinusta. Tosin mielestäni ennakkoluuloissa on nimenomaan se hienoa, kun se ”lasi” rikkoutuu ja itse siinä samalla kasvaa ja ymmärtää myös toista/asiaa paremmin, kun uskaltaa itse katsoa syvemmälle. ?

    Tykkään todella paljon blogistasi ja sen antamasta inspiraatiosta. Olet kyllä upea supernainen, oikea arjen sankaritar.❤
    Postauksen aiheeseen poiketen, oli mielenkiintoista kuulla sisarussuhteistasi. Minulla itsellä on myös pikkuveli, jonka kanssa paljon pienenä nahisteltiin. Nyt molemmat lähestymme pariakymmentä ikävuotta ja välit ovat melko hyvät. Toki vielä saadaan kiistaa aikaiseksi, mutta toista myös autetaan ja tuetaan sekä huumorilla höystetään ajatuksiamme. ?
    Minulla on ystäviä myös erilaisissa elämäntilanteissa ja se tuo kyllä kieltämättä lisähaasteita, mutta myös laajentaa omaa maailmankuvaa tai vastaavasti jompi kumpi osapuoli voi kenties kertoa omasta aiemmin vastaavasta koetusta elämäntilanteesta ja näin saada tietynlaista ”kokenutta” vertaistukea, vaikka itse eläisi toisenlaisessa vaiheessa. Mutta niin kuin sanoit iällä ei ole ystävyydessä niinkään suurta merkitystä ja tokihan elämäntilanne hyvin paljon vaikuttaa vuorovaikutukseen ja ylipäätään sen mahdollistamiseen. ? Olipas monimutkainen selostus, toivottavasti ymmärrät pointin??
    Voi miten nautin tästä postauksesta ja sen aikaansaamasta pohdinnasta, omasta sisarussuhteestani sekä muiden lukijoidesi kokemuksista sisaruudesta tai sisarettomuudesta.?

    Metti kiitos sinulle ihanasta blogista ja toivon antoisaa talven jatkoa sekä voimia ruuhkavuosien keskellä sinulle ja miehellesi.?? Iloista maanantai-iltaa koko teidän perheelle!❤

    Vastaa
  11. tj 15.01.2018

    Olen ainut lapsi ja lapsena sisarettomuus ei haitannut. Minulla oli paljon harrastuksia, ystäviä ja reissuille sain aina halutessani ottaa kaverin mukaan. Nyt kohta 26 vuotiaana olisi ihanaa, jos olisi sisaruksia! Katson aina vähän kaiholla ja ihaillen ystävieni suhteita heidän sisaruksiinsa. Olen tietysti koko elämäni saanut vanhempieni jakamattoman huomion, mutta koska sen ainoan lapsen kanssa ”ei ole varaa tehdä virheitä” vanhempani olivat myös hyvin tiukkoja ja vaativia. Tämä on tietysti iskostunut päähäni jo hyvin nuorena ja varmasti osaksi sen takia olenkin hyvin tavoitteellinen ja saavuttanutkin paljon asioita. En tiedä miten selviäisin monen lapsen kanssa, kun itse on tottunut pienestä pitäen sellaiseen sivistyneeseen, hillittyyn ja rauhalliseen aikuisten ympäristöön – mutta toivon ehdottomasti useampaa lasta! Onneksi mieheni on kasvanut suurperheen vanhimpana, niin on sitten edes yksi, joka pysyy tilanteen tasalla 😀

    Vastaa
  12. Niina 15.01.2018

    Olen ainut lapsi, mutta en ole ikinä kokenut että kaipaisin sisaruksia.. Olen luonut todella läheisiä suhteita ystävieni kanssa, joista osan olen tuntenut päiväkodista ja koulusta asti, he ovat minulle kuin siskoja. Nyt kun minulla on itselläni yksi lapsi, olen miettinyt paljon asiaa. Muut kyselevät koska tulee toinen lapsi ja että kyllähän lapsella pitää sisaruksia olla (on muuten pirun ärsyttävää). Ehkä omasta taustastani johtuen en koe että lapseni jäisi jostain paitsi vaikka olisi ainut. Aina sanotaan että pitäähän lapsella seuraa olla ja leikkikaveri, mutta olen sitä mieltä että se on plus miinus nolla koska sitten saa itse toimia erotuomarina 😉 Tiedän myös monia jotka eivät ole läheisiä sisarustensa kanssa, joten ei läheiset välitkään ole itsestäänselvyys. Kiitokset vielä laadukkaasta blogistasi! 🙂

    Vastaa
  13. Helmi 15.01.2018

    Oon itse keskimmäinen ja mulla on kaksi veljeä. Mulla on molempiin 1,5v ikäero, eli ollaan aika samanikäisiä. Kyllä mä koen, että veljenkin kanssa voi olla läheinen aikuisiällä, vaikka jokaisella onkin oma elämänvaihe käynnissä ja tällä hetkellä oon meistä ainut, joka asuu Suomessa. Ollaan matkusteltu mm. Australiassa toisen veljeni kanssa (ja suunnitellaan lisää reissuja) ja huomasinkin, että siellä monet tuntu olevan yllättyneitä kun kerrottiin olevamme sisaruksia, mikä itestä tuntu oudolta 😀 vietetään aina aikaa keskenään, kun mahdollisuus siihen tulee. Koen, että voin kertoo välillä jopa enemmän heille, kun kavereilleni (paitsi kaikki naistenjutut). Ja meillä siis aina ollut läheiset välit, mistä oon niin kiitollinen!

    Vastaa
  14. Pauliina 15.01.2018

    Ainoa lapsi täällä ilmoitautuu. Olen aikuisiällä tullut pitkän pohdinnan jälkeen siihen, että minut on aina tarkoitettu ainoaksi (ei pelkkä lapsettomuus ollut syy, vaan joku universumista on tiennyt että näin on hyvä). Joskus tietenkin olisi kiva jos olisi sisaruksia, esim kun toinen vanhemmista sairastui.
    Toisaalta ainoana lapsena, olen kasvanut itsenäiseksi ja vahvaksi naiseksi. Osaan myös hoitaa ne ns. Miesten hommat koska isä on ne minulle opettanut, toki eihän tämä ole vain ainoan lapsen etuus. Silti tuntuu että, olen läheisempi vanhempien kanssa kuin perheet jossa on monta lasta. Enkä tällä tarkoita mitään negatiivista. 🙂
    Onneksi elämässäni on paljon rakkaita ystäviä ja osaa voi ihan sanoa ”siskoiksi”

    Vastaa
  15. Saija 15.01.2018

    Sisaruskatraamme nuorin täällä moiks! Meitä on siis viisi sisarusta, neljä tyttöä ja yksi poika. Kahdella vanhimmalla siskollani on eri isä kuin meillä kolmella muulla. Olen sisaruksistamme nuorin. Ikäeroa on vanhimpaan sisaruksiini minulla on vanhimpaan 14vuotta, seuraavaan 12vuotta, sitten 5vuotta ja rakkaaseen isoveljeeni 4vuotta. Olemme olleet aina todella läheisiä ja äitimme on halunnut että ketään ei luokitella sisarpuoliksi ja itsekin koen että kaikki sisarukseni ovat minulle yhtä tärkeitä. Vanhimpaan isosiskooni ovat välit tällä hetkellä hieman viileät eri elämäntilanteista johtuen, mutta häneenkin pidän yhteyttä kun käyn hänen viittä ihanaa lasta hoitamassa ja katsomassa. Isoveljelläni ja minulla on aivan erityinen suhde jota muilla sisaruksilla ei ole. Olemme kuin kaksosia. Minulle sisarukset ovat ne tukipilarit ja trampoliinit jotka ponnauttaa takaisin ylös jos välillä tuntuu että on pohjalla. Rakastan heitä mielettömän paljon ja tiedän että heille voi aina soittaa ja he ovat aina tukenani☺ Tunnen olevani etuoikeutettu kun olen saanut elää sisarusteni kanssa!

    Vastaa
  16. Tanja 15.01.2018

    Pikkusiskoni on minua 4v nuorempi, ja rehellisesti voin sanoa, että hän on paras ystäväni <3 toki paljon auttaa se, että asumme lähekkäin eli olemme todella paljon tekemisissä (päivittäin). Teini-iän kynnyksellä riitelimme kyllä paljonkin, hän olisi halunnut olla mukana, mutta minusta hän toki oli vain nolo pikkusisko 😀 Mutta siitäkin huolimatta meillä on ollut paljon yhteisiä kavereita aina..
    Etenkin viimeiset n. 12v olemme olleet toistemme parhaat ystävät. (Olen 35+)
    Mieheni ei ole kovinkaan läheinen pikkuveljensä kanssa, heillä toki ikäeroakin 6v. Ovat toki paljon tekemisissä, mutta ei missään nimessä samalla tavalla kuin minä siskoni kanssa.

    Vastaa
  17. Marja 15.01.2018

    Minulla on kaksi isosiskoa, toinen 8 vuotta vanhempi ja toinen 12 vuotta vanhempi. Eli siinä vaiheessa, kun itse olin teini-iässä niin ei kovinkaan paljoa hengailtu menemään 😀 Olen itse nyt 25 ja molemmilla siskolla on lapsia ja perhe-elämä pyörii täysillä, kun taas itselläni ei. Kaikesta huolimatta meillä menee aina asiat hyvin yksiin, vietellään yhteisiä iltoja ja pystyn heille molemmille kertomaan asioita, joita en monelle jakaisi. Varsinkin kun itse erosin syksyllä niin siskot nousi todella tärkeäksi tukipylvääksi. Vaikka elämäntilanteet on täysin erit niin ei se kyllä oo vaikuttanut meidän suhteisiin! Ne on mulle niitä, jotka kyllä huolehtii kans viimeseen saakka, että perheen kuopuksella on kaikki hyvin 🙂

    Vastaa
  18. Aino 16.01.2018

    Itseltäni löytyy 6 vuotta vanhempi isoveli eikä parempaa sisarusta voisi toivoa! Me pystymme jakamaan kaiken ja vaikka soittamaan keskellä yötä toisillemme jos siihen on tarvetta, vaikka olemme täysin eri elämäntilanteissa. Joten siksi itselleni on hassua kuvitella, että sisko ja veli eivät voisi olla yhtä läheisiä kuin siskokset tai veljekset 🙂

    Vastaa
  19. L 16.01.2018

    Onpa kiva aihe ja näistä saa varmasti monenlaista sisarussuhdetta esiin 🙂

    Minulla on kaksi vanhempaa veljeä joten luonnollisesti ainoana tyttönä ja vielä perheen pienimpänä olen aina ollut se ”perheen vauva” joka vieläkin koetaan nuorena ja hölmöimpänä 😀 Teininä tämä otti päähän, kun veljien kanssa huomattiin, että olivat saaneet samanikäisinä paljon enemmän vapautta kuin minä. Erityisesti pienenä tyttönä kaksi isoveljeä oli suuri ylpeydenaihe ja kouluun mennessä muistan sanoneeni, että jos joku kiusaa niin menen hakemaan ylempien luokkien veljet ja heidän kaverit puolustamaan 😀 Ja ne veljien kaverit vasta kivaa seuraa olivatkin kun kävivät kotona kylässä ja pieni 12-vuotias tyttö silmät sydäminä seurasi isojen poikien juttuja! :’D
    Emme ole erityisen läheisiä aikuisiällä, osittain johtuen siitä, että asumme kaikki eri maissa. Yleensä kuitenkin koordinoimme Suomen-reissumme samoihin aikoihin jotta voimme viettää aikaa perheenä puolisoinemme, vanhempiemme suurin ilo!

    Varsinkin omassa parisuhteessa olen huomannut sisarussuhteiden merkityksen, erityisesti siksi, että perheessä ja suvussamme on paljon miehiä. Tämä on vaikuttanut esim. omiin parisuhteisiini vain hyvällä tavalla saatuani erinomaisen esimerkin isältäni, veljiltä, vaareilta ja sediltä. Välillä tosin odotukset miestäni kohtaan ovat erittäin korkeat koska ”niin se veljeni ja isänikin teki”, miesraukka 😀
    Sisarussuhteet ovat mieheni kanssa yleinen puheenaihe, sillä hänen perheensä on juuri päinvastainen, hänellä on kaksi vanhempaa siskoa. Välillä nauramme, että omat sisaruksemme ovat opettaneet ymmärtämään vastakkaista sukupuolta erittäin hyvin eikä esim rintsikat tai väärin asetettu vessanrengas hetkauta ihan heti 😀

    Vastaa
  20. Hanna 18.01.2018

    Itselläni on kaksi isoveljeä ja ollaan aina tultu loistavasti juttuun kaikki kolme! Uskon että äidilläni on ollut tähän suuri vaikutus, koska hän on aina kehottanut ja kannustanut meitä pitämään yhtä ja puollustamaam toisiamme tilanteessa kuin tilanteessa. Neljä vuotta vanhemman veljen kanssa emme ole riidelleet juuri koskaan mutta pikkasta vajaa kaksi vuotta vanhemmam veljeni kanssa tappeluita riitti etenkin teini-iässä. Nyt toisella on jo vaimo ja kaksi lasta ja toinen opiskelee. Olemme edelleeen kaikki keskenämme tekemisissä vaikkaa eri kaupungeissa asutaankin. Olen aina ollut ylpeä että mulla on kaksi ihanaa isoveljeä joihin voi luottaa ja tiedän että he ovat aina tukena! Sisarukset on ihana asia ❤

    Vastaa