Edellisessä postauksessa sivuutin loman loppumisen ja arkeen palaamisen aiheita. Tekstin julkaisemisen jälkeen aloin syvällisemmin miettimään aihetta arki. Kävin ystäväni kanssa pitkän keskustelun aiheesta, jonka pohjalta päätin asiasta blogiin kirjoittaa. Vaikka työnteko-, kaupassakäynti ja muut arkiset asiat eivät välttämättä ole makoisampia asioita kuin esimerkiksi lomailu, eikö pohjimmiltaan jokaisen kannattaisi rakentaa itselleen sellainen arki, josta ei varsinaisesti tarvitse lomaa?
Milloin viimeksi olet pysähtynyt miettimään onko elämäsi juuri sellaista kuin haluat? Koostuuko elämäsi niistä asioista, jotka ovat sinulle tärkeitä? Teetkö asioita, joista todella nautit ja riittääkö aikasi kaikkeen mitä haluat elämässäsi tehdä?
Itse voin rehellisesti sanoa eläväni tällä hetkellä ruuhkavuosia. Ruuhkavuodet tunnistaa siitä, että niin sanottua omaa aikaa ei juurikaan ole, sillä lähes kaikki aika kuluu työlle, opiskelulle, lapsille ja kodille. Tiedostan kuitenkin, että lapset ovat vain hetken pieniä, jolloin arjen pyörittämien on haasteellisinta. Tiedostan, että vaikka nyt saattaakin olla hieman rankkaa ja elämämme todella kiireistä, jo vuoden päästä tilanne on aivan toinen. Meillä ei esimerkiksi enää ole vaippaikäisiä lapsia, molemmat lapset ovat arkisin päiväkodissa ja opiskeluni ovat takanapäin. Suuria arjen helpotuksia.
Olen kuitenkin itse halunnut elämääni kaikki nämä elementit. Teen työtä, josta todella nautin. Olen onnekkaassa asemassa, sillä puhtaasta blogi-harrastuksesta tuli nopeasti täyspäiväinen työ. Saan opiskella alaa, joka kiinnostaa minua ja tulee tukemaan minua mahdollisissa uravalinnoissa myöhemmin elämässäni. Olen myös onnellisessa parisuhteessa, johon on siunaantunut kaksi toivomaamme lasta. Asumme unelmiemme kodissa ja paikassa, jossa olemme aina halunneet asua. Olen kiitollinen, että arkeni koostuu juuri näistä asioista.
Saan paljon viestejä sosiaalisessa mediassa ihmisiltä, jotka kysyvät miten jaksan aina pysyä niin positiivisena. Suurin syy siihen on juurikin se, että olen pyrkinyt rakentantamaan arjestani sellaista, josta todella nautin. Vaikka ruuhkavuodet painaa päälle, haluan aina löytää myös itselleni vähän omaa aikaa ja mieheni kanssa kahdenkeskistä aikaa. Se on sanoinkuvailemattoman tärkeää. Huonon omantunnon tai ”huono-äiti” –syyllisyyspuuskan iskiessä, yritän muistaa ihanan neuvolatädin helpottavat sanat minulle: ”Älä luovu omasta ajastasi. Lapset voivat hyvin, kun äiti voi hyvin”. Tästä neuvosta olenkin halunnut pitää kiinni ja muistutella itseäni tasaisin väliajoin. Lapset muuttavat elämää radikaalisti, mutta kukapa vanhempi ei nauttisi edelleen myös niitä asioista, joita teimme ennen lapsia. Olenhan edelleen Metti, vaikka reilun kolmen vuoden ajan olen ollut myös äiti.
Ehkä tekstilläni yritän sanoa, että joskus on hyvä pysähtyä pohtimaan asioita, joista arkemme koostuu. Asiat saattavat tuntua arkisilta, mutta loppupeleissä ovatkin niitä elämämme isoimpia kysymyksiä. Teetkö työtä, josta nautit? Opiskeletko alaa, joka sinua todella kiinnostaa? Oletko hyvässä parisuhteessa? Onko ympärilläsi ihmisiä, joilta saat tukea ja energiaa? Onko arkesi onnellista? Jos huomaat, että olet tyytymätön johonkin asiaan elämässäsi, mieti mitä pystyisit tekemään asian muuttamiseksi ja tekisikö tämä muutos sinut onnellisemmaksi? Joidenkin kysymyksien pohtiminen voi tuntua ahdistavalta tai jopa pelottavalta, mutta ainakin omasta kokemuksestani voin sanoa, että tällaisten kysymysten läpikäyminen kannattaa. Because hey, we have only this one life to live! xxx
Photos: Johanna Pictures
Ihana ja hyvin kirjoitettu teksti. Olen itsekin saanut rakennettua arjestani mieluisan ja toivoin vain, että elämä jatkuisi yhtä mukavana. 🙂
Vau mitä kuvia ja teksti!
Hei Metti!
Kauniita aistillisia kuvia! <3
On ollut ihanaa lukea blogiasi viime aikoina kun kirjoittamasi aiheet ovat monesti koskettaneet nykyistä tilannettani ja pohdintojani. 🙂 Tätä onnellisuutta arjessa olen itsekin miettinyt kovasti. Olen itse murrosvaiheessa elämässä. Olisi tarkoitus päästä oman alan töihin tai opiskelemaan lisää. Uneksin että pääsen lopettamaan kahden työn arjen sekä yli 12h työpäivät, jotka voisivat vaihtua yhteen täyspäiväseen oman alan työhön. Huomaan, että kaipaan kovasti tanssi ja musiikki harrastuksiani. Ehkä kerran viikossa kun ehdin käymään tanssimassa tulee tippa linssiin kun muistaa kuinka ihania omat jutut ja omat harrastukset ovatkaan. Haluaisin takaisin juuri tämän elämän ilon arjen mukavuudesta kun minulla oli itsellenikin aikaa ja saisin tehdä mitä oikeasti haluan.
Tällaisina kiireellisinä hetkinä tuntuu, että kyllä se oman arjen mukavuus on tärkeää. Me pakenemme arkea ulkomaille lomamatkoilla, mutta lopulta haluamme kuitenkin palata tuttuun ja turvalliseen arkeen. Yhdyn siis sanomasasi, että on tärkeää pitää arki miellekkäänä, muuten elämästä voi tulla aika rankkaa.
Mukavaa syksyn alkua ja odotan innolla seuraavia postauksiasi! 🙂
Blogissasi on tosiaankin positiivinen sävy ja upeat kuvat, se todella piristää arkea! Haluaisin kuitenkin tuoda esiin asian, joka on yksinkertaisesti raha. Kun siitä on puutetta, ei elämä ole yhtä ruusuilla tanssimista, vaikka kuinka haluaa pitää asenteensa positiivisena . Sitä ei yksinkertaisesti voi sivuuttaa, koska se vie niin paljon energiaa pois siitä positiivisuuden ylläpitämisestä. Elämän parhaita ja tärkeimpiä asioita ei saa rahalla, sen tiedostan, mutta silti se vaikuttaa kaikkeen alkaen parisuhteesta, lasten hyvinvoinnista, ystävien tapaamisesta jne. En halua ”syyttää” sinua richplainingista, mutta tällaisia tarinoita lukiessa voi myös tuntea
katkeruutta – ei tosin sinua kohtaan, vaan elämää yleensä.
Kiitos ihanasta blogista, se tuo arkeen sitä ilmaista luksusta 🙂
No, blogeissa kaikki näyttää ruusuisen silotetulta. Miksi ei koskaan yleisesti blogeissa kuvia oikeasta arjesta. Sekainen huusholli, ruoanvalmistusta, siivousta, kiukuttelevat lapset, aamuinen hiuspörrö, meikkaamaton olemus tms. Ja voisi olla niitä ”tummempiakin” elämän sävyjä. Voisi puhua ongelmista, suruista, vaikeuksista selviämisistä tms. Usein toki monet bloggaajat ovat varakkaiden miesten vaimoja tai muuten hyväosaisia, joiden suurin murhe on kerkiääkö kaikille kekkereille mukaan. Puhun yleisellä tasolla, haluamatta loukata ketään yksitysesti. Monet nuoret tytöt ennemmistönä näitä lukevat, he kyllä saavat satumaisen vääristyneen kuvan oikeasta elämästä. Ja he juuri ottavat esikuvia bloggareista.
Kiitos kirjoituksestasi Metti, olet ihana <3 Blogisi ja tekstisi saavat aina hymyn korviin ja hyvälle tuulelle. Olen seurannut myös sun ig-storyja ja vaikutat niin lämpimältä ja mukavalta ihmiseltä. Sulla on jalat maassa vaikka voisit leijua pilvissä. Arvostan!! Kaikkea hyvää sinulle ja perheellesi 🙂