Zara Shirt, Earrings & Boots/ Gina Tricot Jeans (gifted)/ Ray Ban Sunglasses
Minulla on tänään päällä valkoinen paita ja siniset farkut, ei kuitenkaan tämä kokonaisuus mikä kuvissa näkyy. Olenkin viihtynyt viime viikot hyvin yksinkertaisissa asuissa, paljon kauluspaitoja ja farkkuja. Jotenkin klassisemmat asukokonaisuudet ovat puhutelleet taas vaihteeksi viime aikoina.
Tänään mielessäni on pyörinyt ajatuksia syyllisyyden tuntemisesta. Miksi äitinä tunnen syyllisyyttä niin monista asioista? Koko ajan puhun siitä kuinka tärkeää on ottaa omaa aikaa jaksamisen kannalta. Sitten kuitenkin kun saan omaa aikaa, syyllisyyden tunne hiipii sisimpääni, koska tiedostan, että sen hetken voisin myös viettää lasteni kanssa. Työmenojen tai muiden pakollisten menojen vuoksi lasten laittaminen hoitoon ei tuota ongelmaa, mutta jos joskus menisin vain kahville enkä varsinaisesti ”tekemään mitään” syyllisyyden tunne iskee. Miksi? Tiedostan kuitenkin faktat ja sen kuinka tärkeää oma aika on.
Lukeeko miehesi tai vanhempasi blogi postauksiasi?:) blogisi on huippu!
Kiitos paljon Janna! Kyllä molemmat lukevat 🙂 …ainakin näin olen käsittänyt 😀
Näin blogin ja instan seuraajana minulle tulee fiilis, että sinulla on aika paljonkin omaa aikaa, siis muutenkin kuin töiden vuoksi. Ja kun siis ajattelee, että sinulla on hyvin pienet lapset. Toki se varmasti tuntuu vähäiseltä ajalta, jos vertaa esim. aikaan ennen lapsia 😉 Mutta jos muuttaakin sitä omaa ajattelumallia ja ei niin paljon vertaile ja kaipaa kaikkea muuta kuin mitä on, niin huomaa että onhan tämäkin asia ihan mallillaan 😉 nim. Datenight with hubby vuonna -09 seuraavaa odotellessa 😀 Ihanaa kesää!
Niin, blogin ja muun somen kautta tulee tietysti esille vain yhdenlainen totuus.. Puhuimmekin juuri ystävien kanssa, että harvemmin sitä ”jaksaa” somettaa vaan siitä koti-arjesta (mitä kyllä pyrin sitäkin tekemään) vaan aina puhelin tulee napattua käteen jos on esimerkiksi jossain tilaisuudessa ”oikeasti tekemässä jotain” Tällöin somen perusteella voi tulla kuva, ettei sitä muuta tekisikään kuin kiertäisi erilaisissa tilaisuuksissa 😀 Totuudessa kuitenkin pikkuinenkin kulkee mulla tiiviisti mukana vaikkei aina näykkään videoilla. Koen, että aikaa itselleni on ja tässä tekstissä enemmänkin harmittelen sitä, että miksi se syyllisyys sitten kuitenkin kavaltaa mieltä, vaikka tätä omaa aikaa saa ja pitää jokaisen aikuisen ottaa 🙂
Asusi on tosi kauniin ja raikkaan näköinen, ihana kaikessa yksinkertaisuudessaan! Itsekin kärsin usein tuollaisesta syyllisyyden tunteesta, jos olen vienyt lapset hoitoon ja menen vaikka kahville tai teen muuta ”tyhjänpäiväistä”. Ja vaikka tiedän, että lapsilla on ihan hyvä olla esim. isovanhempien luona, tulee melkein joka kerta
tuo samanlainen syyllisyyden tunne. En käsitä miksi näin on, mutta olen huomannut, että tunnollisilla äideillä varsinkin on näin. Ehkä se on ikävää lasta
kohtaan tai jotain tarvetta olla tietoinen lapsen olotilasta tai ihan kontrollin
tarvetta? Mutta miten siitä turhasta tunteesta mahtaisi päästä eroon!!
Kiitos Maikki! 🙂 Niin, tietysti jokainen vanhempi haluaa olla lapselleen se paras mahdollinen vanhempi ja tehdä mitä tahansa, että lapsi/lapset ovat onnellisia <3 Voisin kuvitella, että monet vanhemmat ajattelevat olevansa (ja tietysti ovatkin) lapselle se ainoa ja paras seura. Sitten jos joku muu hoitaa lapsia vanhemmat tuntevat syyllisyyttä siitä etteivät itse olla paikalla… Vaikka ihan yhtä tärkeää on muistaa välillä "hoitaa" itseäänkin 🙂
Mä ehkä lähtisin ajattelemaan tota lasten kautta. Tietysti lasten ikä vaikuttaa, mutta itse ainakin koen, että lasten on hyvä oppia olemaan muidenkin hoidossa. Muistot isovanhempien kanssa on tosi tärkeessä roolissa omaa lapsuuttani, ja sitä on oppinut saamaan kasvatusta myös muilta kuin omilta vanhemmilta. Varmasti lisännyt myös omalta osaltaan itsenäisyyttä (mikä on esim. kouluun mennessä iso plussa). Pointtina siis se, että vanhemman oma aika tekee hyvää niin vanhemmille, lapsille kuin isovanhemmillekkin. Ainakin mun mielestä:) ehkä se syyllisyyskin siitä helpottaa, kun lapset kasvaa.
Kiitos kommentista 🙂 Olen kanssasi täysin samaa mieltä! Läheinen suhde isovanhempiin on todella tärkeää ihan jokaisen osapuolen kannalta <3 Myöskin varmasti totta tuo, että itsenäisyys lisääntyy ja juuri esimerkiksi kouluunmeno helpottuu, jos lapsi on itsenäisempi! 🙂 Ihanaa keskiviikkoa sinne!
Snygga jeans! Vad heter modellen?
Tack! Nikki High Waist Jeans heter modellen 🙂
http://www.ginatricot.com/ceu/en/collection/see-all-clothing/jeans/original-jeans/nikki-highwaist-jeans/prod761355150.html
Muistan niin tuon tunteen – syyllisyys siitä, jos ei ole lastensa kanssa koko ajan. Ja sitten ikävä <3 sydäntä raastavaa ikävää oppii tuntemaan lastensa syntymän myötä. Mutta usko tai älä, kun lapset kasvavat tuokin helpottaa. Ikäväkin muuttaa muotoaan ja sitä on paljon helpompi kestää. Syyllisyys on enää harvoin vieraana ja hyvä niin. Nauti vaan omista hetkistäsi <3
Kiitos kauniista kommentistasi <3 Niin – äitinä sitä tuntee syyllisyyttä (turhaankin), mutta mitäs sitä tunteilleen voi 🙂 Helpottavaa kuulla, että lasten iän myötä asia helpottuu. Ihanaa ja rentouttavaa viikonloppua Satu! 🙂
Moikka, mikä näiden farkkujen mallin nimi on? Tosi kivan näköiset! 🙂
Kiitos! Nämä on kyllä tosi kivat! Malli on Nikki High Waist Jeans. Tässä linkki farkkuihin: http://www.ginatricot.com/ceu/en/collection/see-all-clothing/jeans/original-jeans/nikki-highwaist-jeans/prod761355150.html