SYNNYTYSKERTOMUS

 

Monet lukijani ovat kovasti toivoneet, että kertoisin teille miten pieni poikamme syntyi tähän maailmaan. Ajattelin siis raottaa hieman omaa synnytyskertomustani.

Kuten olenkin teille jo aikaisemmin kertonut oli toinen synnytykseni aivan erilainen kuin ensimmäinen. Ensimmäinen synnytykseni meni kuin oppikirjasta ja tyttäremme syntyi helposti ja nopeasti. Ihmeellistä, mutta minulla oli koko toisen raskauteni ajan sellainen tunne, että tämä toinen kerta ei voi mennä täysin samalla tavalla. Eikä se mennytkään. Poikamme synnytys jouduttiin käynnistämään.

Vajaa kaksi viikkoa ennen laskettua aikaani alkoi minusta tuntua, että minulta tihkuu lapsivettä. Menimme tarkistuttamaan asian sairaalaan ja siellä kätilöt vahvistivat tuntemukseni todeksi. Minulla oli jostain syystä tullut pieni reikä kalvoihin, joka sai aikaan lapsiveden tihkumisen. Sikiö kelluu koko kehityksenä ajan sikiökalvojen ympäröimässä lapsivedessä, joka suojaa lasta iskuilta ja esimeriksi erilaisilta bakteereilta. Kalvoihin tullut reikä altistaisi lapsen siis erilaisille tulehduksille ja tästä syystä synnytykseni piti käynnistää.

Siispä ajatuksissa ollut pikavisiitti synnytyssairaalaan johtikin loppujen lopuksi poikamme syntymään. Olin valtavassa shokissa kun sain kuulla, että joutuisin jäämään sairaalaan ja että synnytykseni käynnistettäisiin jo samana iltana. Jo pelkästään se, että kaikki tuli niin yllättäen sai itseni pieneen paniikkiin. En ollut koskaan ajatellut käynnistetyn synnytyksen mahdollisuudesta. En ollut lukenut mitään aiheesta, joten olin käytännössä aivan tietämätön koko asiasta. Olin ainoastaan kuullut muutamia hurjia tarinoita käynnistetyistä synnytyksistä ja niistä päällimmäisenä mieleen oli jäänyt niiden rajuus. Kovemmat kivut, kovemmat supistukset, rajumpi kokemus kokonaisuudessaan. Kuitenkaan kun synnytystä ei voi loppuun asti suunnitella tai ennustaa, ainoa vaihtoehtoni oli vain kerätä kaikki rohkeuteni ja voimani ja just go with the flow. Onneksi minun ei tarvinnut kokea tätä kaikkea yksin vaan mieheni oli kanssani sairaalassa koko ajan <3

Todellisuudessa käynnistetty synnytys oli (ainakin minulle) paljon rajumpi ja kivuliaampi kokemus kuin luonnollisesti käynnistynyt synnytys, jonka koin esikoisemme kanssa. Supistukset sattuivat järjettömän paljon ja niitä tuli minuutin väliajoin. Juuri kun edellinen supistus oli ohi, välissä oli vain 30 sekuntia ja taas mentiin. Todella kivuliasta ja todella uuvuttavaa. Esikoisen synnytyksessä epiduraalin saanti oli suuri pelastukseni, se fiilis kun sai hetken hengähtää ja kerätä voimia. Nyt kuitenkin toisella kerralla epiduraalikaan ei auttanut kipuihini. Muistan kuinka odotin sitä hetkeä, että epiduraali alkaisi vaikuttamaan, mutta sitä ei koskaan tullut. Olin kuitenkin onnekas siinä mielessä, että kroppani ylipäätään reagoi käynnistykseen välittömästi. Olen nimittäin kuullut jälkeenpäin, että monilla naisilla käynnistysyrityksistä huolimatta lapsi ei ole lähtenyt syntymään ja koko prosessi on voinut kestää useitakin päiviä.

Sairaala sattui olemaan ihan täynnä juuri sinä päivänä kun menimme sinne, joten jouduin olemaan päivystyksessä lähes tuon koko sairaalassa olon ajan. Vasta reilu tunti ennen poikamme syntymää pääsin synnytysosastolle ja sen jälkeen varsinaiseen synnytyssaliin. Synnytyssaliin päästyämme poikamme syntyikin sitten alle tunnissa. Hän oli 3,3kg ja 50cm puhdasta kultaa <3

Toinen synnytykseni oli siis erilainen kokemus kuin ensimmäinen. En halua kuitenkaan vertailla näitä kokemuksia keskenään tai sanoa kumpi olisi parempi. Enkä voisikaan, sillä ne olivat niin erilaisia. Molemmat olivat omalla tavallaan juuri täydellisiä ja ennen kaikkea niin uskomattoman tärkeitä hetkiä elämässäni. Kliseistä mutta totta: kaikki se järkyttävä kipu ja tuska on kuitenkin niin pientä verrattuna siihen maailman parhaimpaan palkintoon minkä synnytyksestä saa <3

Photos: Niki Strbian

 

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

23 kommenttia

  1. Roosa 24.09.2016

    Älyttömän kauniita kuvia teidän perheestä! <3 Ja tärkeintähän on se että kaikki meni hyvin, vaikka synnytys alkoikin toisella tavalla kuin olit kuvitellut! 🙂

    Vastaa
    • Metti Forssell 26.09.2016

      Kiitos paljon! Nuo Nikin ottamat kuvat ovat niin <3

      Vastaa
  2. Jaana 24.09.2016

    Hienoa, että kaikki päättyi kuitenkin hyvin -kiitos, että jaoit kokemuksesi! Meidän esikoisen synnytys jouduttiin myös käynnistämään, 2 viikkoa LA jälkeen, 3 vrk erinäisten vaiheiden ja unettomien öiden jälkeen poikamme syntyi lopulta sektiolla. Mutta niinkuin sanoit, palkinto maailman parhain ja rakkain, joten hyvin pian se kaikki tuska ja väsymys unohtuu, kun sydän täynnä rakkautta uutta elämää sylissä pidellessä <3. Vielä kerran onnea koko perheelle! ?

    Vastaa
    • Metti Forssell 26.09.2016

      No sehän on just niin <3 Voin vain kuvitella kuinka raskasta sinulla on ollut kun raskautesi meni yli ja käynnistysyrityksistä huolimatta synnytys ei lähtenyt heti käyntiin… Varmasti hurja kokemus! Mutta niinhän se menee, että kaikki tuska ja kipu unohtuu heti sillä sekunnilla kun saa oman rakkaan nyytin syliin <3

      Vastaa
  3. Minea berg 24.09.2016

    Onnea ja iloa teidän perheelle tulevaisuuteen ja kaikkea hyvää <3 itsellä oli ensimmäisen lapsen kohdalla tuollainen lähes samanlainen kohtalo, lapsivettä mennyt, käynnistys, eikä mitään lääkettä muutakun ilokaasua. Joten olen tässä toiveikas odottaessani toista lastamme että se menisi sitten oppikirjojen mukaan 🙂 mutta kyllä. Vaikka ne minuutit ja sekuntit supistusten välillä tuntuvat maailman pisimmiltä. Vaikka kuinka yrittäisin muistella esikoisen syntymää. Ei todellakaan mieleen tule ensimmäisenä kivut, koska heti kun lapsi on pihalla . Kaikki kivut katoavat ja aarre on sylissä. Mitäpä ei sen vuoksi tekisi 🙂 toivottavasti teillä on arki ruvennut sujumaan mainiosti vauva-arjen keskellä! Hyvää syksyä

    Vastaa
    • Metti Forssell 26.09.2016

      Kiitos paljon, täällä kaikki sujuu oikein mallikkaasti <3 Paljon tsemppiä raskauteesi ja toivotaan, että toinen synnytyksesi menisi hieman helpommin! Ihanaa syksyä sinulle ja perheellesi <3

      Vastaa
  4. S 25.09.2016

    Meidän tyttö ei lähtenyt syntymään käynnistys yrityksistä huolimatta millään. Lopulta sitten lapsemme syntyi sektiolla 🙂

    Kaikkea hyvää teidän perheelle <3

    Vastaa
    • Metti Forssell 26.09.2016

      Kuten tekstissä kerroinkin, olin onnekas siinä mielessä, että kroppani reagoi käynnistykseen ja lapsi tulikin ulos sitten todella vauhdikkaasti. Kaikilla ei kuitenkaan mene näin ja voin vain kuvitella kuinka turhauttavaa on odotella josko ne supistukset sieltä tulisivat… Ihanaa syksyä sinnekin <3

      Vastaa
  5. Oi miten kauniita kuvia! ? Onneksi kaikki kipu on sen arvoista kun saa pikku käärön syliin. Ihanaa syksyä!

    Vastaa
    • Metti Forssell 26.09.2016

      Kiitos paljon, itsekin rakastan näitä kuvia <3 Nimenomaan, kaikki kipu on sen arvoista <3 Ihanaa syksyä sinnekin!

      Vastaa
  6. Saara 25.09.2016

    Pidän siitä, että bloggaat juuri omalla tyylilläsi oikeasta elämästäsi:)

    Vastaa
    • Metti Forssell 26.09.2016

      Ihana kuulla, kiitos paljon <3

      Vastaa
  7. Julia 25.09.2016

    Ihania kuvia täynnä tunnelmaa. Tulipa tästä sinun synnytystarinastasi omani mieleen. Synnytin esikoiseni tammikuussa. Minullakin synnytys piti käynnistää ja minulla epiduraali toimi ainoastaan toiselle puolelle alaruumista.

    Vastaa
    • Metti Forssell 26.09.2016

      Kiitos <3 Varmasti monet naiset ovat käyneet läpi samantyylisen kokemuksen. Vaikka se onkin tuskaista niin täysin kaiken sen arvoista <3 Ihanaa syksyä!

      Vastaa
  8. Lukija1 25.09.2016

    Hei,

    Kiva, että jaoit tämän kokemuksen.

    Minulla oli aivan vastaava tilanne käynnistyksen suhteen, ja voin myös todeta, että kipu oli järkyttävää. En ehtinyt saada kipulääkettä, kaikki eteni niin nopeasti ja kesken epiduraalin laiton poika oli jo melkein sängyllä. Mieheni ei ehtinyt edes synnytyssaliin. Nyt hieman naurattaa, silloin oli paniikki.

    Vastaa
    • Metti Forssell 26.09.2016

      Hui! Teillä tosiaan poika tuli maailmaan sitten todella nopeasti <3 Kivuista viis, kun saa sen oman ihanan käärön syliin <3 Varmasti nyt huvittaa, mutta voin samaistua täysin fiiliksiisi synnytyssairaalassa. Silloin ei naurattanut 😀

      Vastaa
  9. AmandaTee 26.09.2016

    Kiitos rehellisestä kertomuksesta ja ihanaa, että kaikki meni kuitenkin hyvin 🙂 olen itse nyt raskaana viikolla 21 ja aloin miettimään tietysti, että mistä huomaa, että juuri lapsivettä tihkuu?

    Vastaa
    • Metti Forssell 26.09.2016

      Paljon onnea raskaudestasi <3 Yli puoliväli jo! Syksy menee aina niin vauhdikkaasti, että ihan pian sinulla on jo oma ihana pikkuinen nyytti sylissä <3 Kannattaa neuvolassa kysyä tarkempia ohjeita tähän asiaan, jos asia huolettaa 🙂

      Vastaa
  10. Emilia 27.09.2016

    Kiitos Metti kauniista blogistasi. Tämä on oikea hyvänmielen blogi. Aina sielu lepää kun täällä käy, kuvat ja teksti ovat niin harmoniassa keskenään. Olet erittäin jalatmaassa -tyyppi, todella inhimillinen. Ja kiva kun silloin tällöin raotat yksityisyyttä vaikka julkisuuden henkilönä se varmasti on vaikeaa. Odotan itse esikoista ja harmittelen kun netistä ei voi hakea tietoa raskauteen liittyvistä asioista. Vaikka minkä hakusanan kirjoitan, silmiin pomppaa vain kaikkea pahaa. Pitänee kai siirtyä kirjastokirjoihin… Osaisitko suositella jotain hyvää tuotetta, jolla kasvavaa vatsaa voisi rasvailla? Onko mielestäsi öljy vai rasva parempi?

    Vastaa
    • Metti Forssell 27.09.2016

      Kiitos niin paljon kauniista kommentistasi <3 Ihanaa kuulla, että pidät blogistani, kiitos! Ja isot onnittelut raskaudestasi! Toivottavasti kaikki on mennyt hyvin <3

      Joo ihan totta, itse olen harmitellut monet kerrat aivan samaa!! Aina kun netistä/keskustelupalstoilta haluaisi löytää jotain tietoa, ei jaksa loppupeleissä edes vaivautua kun kuitenkin siellä vain mollataan kysyjää tai muita kommentoijia. Mulla oli raskauden aikana raskaus-app puhelimessani, joka aina joka päivä kertoi raskauden eri vaiheista ja muistutteli erinäisistä pikkujutuista, jotka liittyvät raskauteen ja tähän isoon elämänmuutokseen. Muistan kun yksi päivä sieltä tuli viesti jossa luki jotain tämän tyylistä: "Kaipaatko vertaistukea? Varmasti monet äidit kokevat samoja tuntemuksia kuin sinä. Kysy rohkeasti ja hanki vertaistukea äitien omalla ihanalla keskustelupalstalla vauva.fi" Härregyyd kuinka nauroin tämän nähdessäni, sinne menisin ihan viimeiseksi hankkimaan vertaistukea 😀

      Kaikkea hyvää loppuraskauteesi ja ihanaa syksyä!

      Vastaa
  11. Ancelmi 28.09.2016

    Oiii… Mitä kuvia ❤️
    Kaikkea hyvää teidän perheelle!

    Vastaa
    • Metti Forssell 28.09.2016

      Kiitos paljon <3 Ihanaa syksyä sinulle!

      Vastaa
  12. Nanna 02.10.2016

    Hei, sama kokemus täällä. Esikoinen syntyi luonnollisesti, itsestään käynnistyen ja ilman kipulääkitystä. Supistusten väli oli loppuun saakka pitkä, joten sain aina hengähtää välissä, ja niin jaksoi ilman lääkkeettä. Kakkosesta menikin sitten vedet ja käynnistettiin, kesti aikansa käynnistyä mutta sitten kun lähti niin lähti rajuna. Supistukset tulivat todella pian ilman mitään taukoa, kipu oli ihan eri luokkaa kuin ekalla kertaa kun hengähdystaukoja ei tullut lainkaan! Epiduraali auttoi kyllä minua sitten tässä kakkosen kohdalla. Mutta niin ne vain näin jälkikäteen ovat hienoja kokemuksia molemmat ja palkinnot todellakin arvoisia! Onnea teille pienestä pojasta!

    Vastaa