ISO PIENI TYTTÖ

She`s the apple of my eye – minun pikkuinen rakas esikoiseni. Koko kesän koin vaihtelevassa määrin sekä huonoa omatuntoa että syyllissyyttä siitä, että kohta tämä pikkuinen tyttäremme ei olisi enää perheemme ainoa lapsi. Kohta hän joutuisi jakamaan tuon kaiken aikaisemmin saadun huomion jonkun toisen kanssa lopun elämää. Tyttäremme on kuitenkin ollut jo kahden vuoden ajan meille se kaikista tärkein ja olemme fokusoineet aina kaiken energiamme vain ja ainoastaan häneen. Mietin ja murehdin päivittäin miten tyttäremme tulee reagoimaan uuteen tulokkaaseen ja mitä minä vanhempana voisin tehdä, jotta tämä muutos olisi hänelle mahdollisimman kivuton.

Vaikka se varmasti vähän hassulta kuulostaakin, oli minulla koko kesän ajan järjettömän suuri tarve tehdä tyttäreni kanssa mahdollisimman paljon asioita. Ihan sama mitä asioita kunhan tehtiin ja mentiin. Vein häntä päivittäin eri paikkoihin, josta tiesin hänen nauttivan. Vaikka raskausolot sanoivat toista, oli minun lähdettävä päivittäin hänen kanssaan edes puistoon tai rannalle leikkimään, sillä jos olisimme jääneet vain sisälle katsomaan videoita olisin kantanut maailman huonoin äiti -viittaa harteillani pitkään. Tuntui jopa hieman väärältä jättää häntä hoitoon edes hetkeksi isovanhemmille, sillä koin, että minun olisi oltava hänen kanssaan 24/7 ja vain silloin hän olisi täysin onnellinen.

Nyt kun toinen pikkuisemme on tullut maailmaan huomaan, että kaikki nuo huoleni ovat kadonneet. Toki arkemme on muuttunut ja muuttuu edelleen, mutta huojentuneena saan huomata miten luonnollisesti kaikki on mennytkään. Lilia on ottanut pikkuveljensä suojelevan ja hellivän (joskus jopa aavistuksen kovakouraisen :D) siipensä alle ja hänestä huokuu suuri rakkaus pikkuveljeään kohtaan. Hän on onnellinen tästä isosta muutoksesta, jota minä itse niin kovasti pelkäsin. Tuosta aikaisemmin pienestä taaperosta on silmissä kasvanut ihana isosisko, vaikka on vielä itsekin niin pieni <3 Tulevaisuudessa kohtaamme varmasti vielä paljon erilaisia lapsiperheen haasteita, mutta sen olen päättänyt, että en haluaisi enää maalata piruja seinille tai turhaan murehtia ja pelätä muutoksia. Tulevaisuutta kun ei kuitenkaan voi ennustaa ja siihen kuuluva epäluulo ja tietämättömyys kuuluvat asiaan.

Photos: Niki Strbian

Dresses Zara

Shoes Converse