MONDAY THOUGHTS

 

Mango Coat

Gina Tricot Dress

H&M Necklace

Chanel Bag

Ray Ban Sunglasses

Zara Boots

Hello Everyone!

Viikonloppu takana ja pirteänä uuteen viikkoon. Viime viikonloppu menikin hujauksessa eikä tietokonetta  tullut avattua lähes ollenkaan. Bloggaaminen ja blogipostaukset pyörivät kyllä jatkuvasti mielessä, mutta itselleni on joskus tärkeää osata olla bloggaamatta – jättää kamera suosiolla kotiin tai olla avaamatta läppäriä. Huomasin vähän aikaa sitten, että saatoin istua koneella lähes 24/7, sillä sekä työni että kouluni hoidan aina koneelta käsin. Siispä viikonloppuisin kun koko perhe on yleensä kotona (ja vapaalla) on minulle tärkeää, että voin keskittyä kokonaan perheeseeni.

Viime aikoina ajatuksissani onkin pyörinyt elämän muuttuminen taas ensi kesänä toisen lapsen myötä. Olen miettinyt asiaa enemmän lähinnä tyttäreni näkökulmasta. Hänellekin edessä on todella iso elämänmuutos kun perheeseen tulee toinen pienokainen. Eniten minua mietityttää se, kun tyttäremme on luonnollisesti saanut aina täyden huomiomme ja ollut aina kaiken keskipisteenä. Me, isovanhemmat sekä ystävämme olemme aina antaneet täyden huomion Lilialle, mutta miten onnistuukaan se, kun kaikki tämä huomio pitäisi jakaa jonkun toisen kanssa? Toki sisaruksen syntyminen perheeseen on täysin luonnollista ja usein jopa toivottua, mutta täytyy myöntää, että minua vähän jännittää miten pikkuisemme suhtautuu uuteen sisarukseen. Tiedän, että me vanhemmat pystymme todella suuresti ja positiivisesti vaikuttamaan siihen millainen suhtautuminen Lilialla tulee olemaan uuteen pikkusisarukseensa, mutta eihän sitä koskaan voi täysin tietää miten hän tulee tilanteeseen reagoimaan. Hassua tai ei, mutta viime aikoina itselleni on korostunut ajatus, että haluankin nyt antaa Lilialle vielä normaalia enemmän aikaa ja huomiota ja antaa hänen ”nauttia” tästä pienestä ajasta kun hän on vielä ainokaisemme. Tietysti hän tulee saamaan aina huomiotamme mutta ymmärrätte varmaan mitä tarkoitan… Olisi kiva kuulla myös teidän mietteitänne? Sattuisiko jollain olemaan esimerkiksi omakohtaista kokemusta aiheesta? Miten teillä lapsi/lapset suhtautuivat uuteen tulokkaaseen?

Mukavaa viikkoa kaikille! Toivottavasti tämä takatalvi on pian ohi ja pääsemme taas nauttimaan niistä ihanista ja aurinkoisista kevätsäistä! xxx

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

15 kommenttia

  1. P 21.03.2016

    Sulla on niin upeet hiukset! Ne näyttää tosi hyväkuntoisilta. Kuinka usein sä peset sun hiuksia?

    Vastaa
    • Metti Forssell 22.03.2016

      Kiitos! Pesen hiukset yleensä noin 2-3 kertaa viikossa 🙂

      Vastaa
  2. Nina 21.03.2016

    Onnea odotuksen johdosta! Siihen en osaa muuta kommentoida(lapsia kun ei ole)mutta tuli niin haikea olo kun katsoin kuviasi. Tuota taloa katsoin olohuoneesta 7 vuotta ja mielestäni Helsingin absolutley kaunein talo! Mukavaa pääsiäistä!

    Vastaa
    • Metti Forssell 22.03.2016

      Kiitos! Totta, etelä-Helsingissä on niin paljon kauniita vanhoja taloja! 🙂 Mukavaa pääsiäistä sinnekin!

      Vastaa
  3. Linda 21.03.2016

    Luulen, että lapsen suhtautuminen uuteen tulokkaaseen riippuu vahvasti lapsen luonteesta. Meillä esikoinen luonnollisesti sai paljon huomiota ja oli myös ystäväpiirissämme ”ensimmäinen lapsi”. Pohdin itse myös aikoinani miten hän suhtautuu uuteen tilanteeseen. Meillä kaikki meni todella kivuttomasti. Esikoiseni on todella ”easy going” ja pikkusisar sujahti perheeseemme ilman suuria mustasukkaisuuspuuskia tmv. Pikkusisko taas on aivan toista maata ja jos joskus meille tulisi vielä kolmas lapsi, luulen, ettei muutos olisi yhtä helppo 🙂

    Vastaa
    • Metti Forssell 22.03.2016

      Hei! Kiitos kommentistasi. Olen kuullut monilta, että yleisesti pojat ovat enemmän easy-going kuin tytöt. Ainakin tämä meidän pikkuneiti on hyvin omatahtoinen ja vahvaluontoinen, joten saa nähdä miten hän suhtautuu uuteen tulokkaaseen 😀 Uskon kuitenkin vahvasti että asiat tulevat menemään luonnollisesti ja hienosti omalla painollaan 🙂

      Vastaa
  4. Satu 21.03.2016

    Mä kehuin vauvaa isommalle jatkuvasti, kun isompi pyöri ympärillä, leikki itsekseen tmv. Ihan jatkuvasti kerroin kaikki taidot, jotka vauva oppii, kun ihana isompi opettaa jne. Isompi alkoikin jossain vaiheessa pyytää, että ”kerro taas x:lle, kuinka kiva mä oon” 😀

    Lisäks pidin huolen, että en ominu vauvaa. Helposti menee siihen rakkaudmoodiin, jossa isompi vaan ärsyttää ja vauva on söpöinihaninjarakkain. Isompi sai vauvan aina syliin ym, kun halusi.

    Vastaa
    • Metti Forssell 22.03.2016

      Hienoa, kiitos kommentistasi! Sehän siinä onkin juuri tärkeää, että isompi kokisi ettei vauvantulo ole muuttanut hänen elämäänsä millään tavalla – ainoastaan positiivisesti! Huomio on tärkeää ja että antaa isomman olla osallisena vauvanhoidossa juuri niin kuin sanoit! 🙂

      Vastaa
  5. Nannis 21.03.2016

    Kaverini sisko sai juuri vauvan, ja on ollut ihan sydäntä lämmittävää seurata tämän pienen vauvan isoveljen suhtautumista omaan rooliinsa- pieni poika puhuu koko ajan itsestään isoveljenä: ”odota vauva hetki, isoveljen täytyy käydä vessassa”, ”isoveli ottaa sinut nyt syliin”, ”isoveli opettaa sinutkin potkimaan palloa kun kasvat”. Ehkä voisit alkaa Liliaa valmistelemaan hänen isosiskon roolia varten vähän kerrassaan, kertoa kuinka vauvasta tulee sitten hänelle leikkikaveri, ja toivottavasti myös paras kaveri. Onnea ja iloa odotukseen!

    Vastaa
    • Metti Forssell 22.03.2016

      Kiitos paljon! Olet oikeassa, on tärkeää korostaa juurikin sitä, että Liliasta tulee ISOSISKO ja ottaa hänet mukaan vauvanhoitoon <3 Kiitos kommentistasi!

      Vastaa
  6. HM 22.03.2016

    Ihana postaus taas kerran! 🙂 Olis tosi kiva jos voisit tehdä sellaisen postauksen, jossa kerrot mitä pukisit omiin rippijuhliin, ylioppilasjuhliin ja/tai vaikka häihin jos voisit valita uudelleen 🙂 Terveisin vinkkejä kaipaava! 🙂

    Vastaa
    • Metti Forssell 22.03.2016

      Kiitos paljon postausehdotuksesta! Yritän toteuttaa 🙂

      Vastaa
  7. Tiina 22.03.2016

    Hei!
    Olen jo vanhempi äiti-ihminen ja lapsukaiseni ovat hyvä vauhtia aikuistumassa. Vaikka aikaa on jo vierähtänyt, muistan vahvasti, kun odotin kuopustani ja esikoinen oli kolmen vanha, että olin todella huolissani miten rakkauteni riittää myös tulevalle pienokaiselle. Tunsin niin suurta rakkautta ihanaa pientä tyttöäni kohtaan, että tuntui kuin sydän olisi pakahtunut. Iltaisin silittelin hänen hiuksiaan ja mietin, että pian täällä olisi toinenkin ja kuinka osaisin jakaa rakkauttani heille tasapuolisesti. Huoleni oli turha, niin kuin arvaatkin :)Jälkikäteen hiukan häpeissäni ja huvittuneena mietin aatoksiani. Ehkä raskaushormonit pistää päähän välillä hassuja juttuja.
    Ihanaa odotusta sinulle ja tyttärestäsi tulee varmasti rakastava isosisko. Jokainen sisarussuhde on erilainen ja niin kuin tulet huomaamaan, sisaruksilla tulee olemaan ihan omat juttunsa, joiden ulkopuolelle äitikin välillä jätetään.
    Tiina

    Vastaa
    • Metti Forssell 22.03.2016

      Voi miten ihana kommentti, kiitos siitä <3 Toivon ja uskon, että asiat menevät juurikin noin niin kuin sanoit. Ehkä tosiaan raskaushormonit saavat mieleni laukkaamaan…. 😀

      Vastaa
  8. Johanna 28.03.2016

    Mietihän asiaa siltä kannalta, että toinen lapsenne ei tule koskaan saamaan samaa määrää huomiota kuin esikoisenne on saanut. H
    N ei koskaan tule tietämään, millaista on olla esikoinen. Siksi on jotenkin jännä tuo pelko siitä esikoisen reaktiosta ja siitä, pitäisikö häntä nyt ennen vauvan syntymää jotenkin oikein ekstra huomioida. Ei pitäisi. Sitä suurempi on shokki sitten, kun pikkusisko/-veli syntyy. Melkeinpä neuvoisin jopa hieman vähentämään annetun huomion määrää, jotta tyttö tottuisi siihen, että joka äännähdykseen ei reagoida ja hän ei tule aina ensimmäisenä. Toki tämä pitäisi tehdä hyvin hienovaraisesti ja harkiten. Ja opetella nyt jo taitoja, joita isosisko voisi käyttää vauvan kanssa esim. vaipan hakemista/tuomista ym. Sellaisia kivoja pikku asioita, mitä tyttärenne ikäinen lapsi voisi tehdä auttaakseen äiti tai isää vauvan hoidossa. Niistä sitten suuri ylistys tytölle, kun auttelee ja aina kun on vauvalle hyvä ja hellä. Ikäero ei toisaalta tule olemaan suuren suuri, joten uskoisin, että tyttötottuu nopeasti vauvan läsnäoloon, mutta tokikaan tuon ikäisen on vaikea ymmärtää sitä, ettei vanhemmilla olekaan yhtäkkiä yhtä paljon aikaa hänelle kuin ennen.

    Vastaa